eroakirkosta.fi

keskiviikko 30. huhtikuuta 2008

Hyvää vappua

Mitäköhän sitä pitäisi kirjoittaa? Kaikkonen on saikulla eli se jumittaa kotona, salilla ja shoppailemassa. Tänään sillä meni 80€ Stadiumiin ja se ei edes tahdo tietää, paljonko psykologi maksaisi. Nyt kyseinen neidishenkilö poistuu katsomaan Mile highta, Ab Fabia, Footballers wiveseja, Big trainia ja kaikkea muutakin, mikä on brittiä. Ainiin, perkele, nyt on vappu. Eli HV vaan kaikille! Tilu lilu!

torstai 24. huhtikuuta 2008

Zinzdan päivään iloa

:L


Tässä sulle, senki hangon keksi. Imes nyt se hymy perseeseen, ettei asiakkaat taas ihmettele, että mikä sitä plikkaa taas vaivaa.

Ympyrä sulkeutuu

Kun aloimme exäni kanssa seurustella, lähetin hänelle tarkoitetun viestin vahingossa yhteensä 173v isovanhemmilleni. Viestissä luki jotakuinkin "No sähän voit sitten panna Raimoa (*nimi muutettu), koska se ei ainakaan voi tulla raskaaksi". Onneksi se meni isovanhempieni lankapuhelimeen eli ei mihinkään.
Toisaalta huvitti ajatus, jos olisi mahdollista, että kaikki lankanumeroihin lähetetyt viestit lukisivat sitten vaikka puhelinlaskussa. Että olisi oikein mustaa valkoisella siitä, miten a) sokea b) huolimaton c) tyhmä, laiska ja saamaton pojantytär onkaan.
Oikeasti isovanhempani ovat todella mukavia ja suvaitsevaisia (isoäitini mielestä 15-vuotiaana laitattamani rastat olivat kovin kätevät, sillä ei mene turhia kuluja harjaan tai kampaan), joten he luultavimmin olisivat vain nauraneet. Tai olleet iloisia siitä, etten minäkään vielä halua lapsia.

Toistin melkein saman äsken, kun yritin soittaa isovanhemmilleni, mutta olinkin ottanut seuraavan numeron listasta, eli exän. Puhelin ennätti jo soida monta kertaa, kun katsoin näyttöä mietteliäänä, huomasin väärän henkilön nimen, ja kiljaisin keskellä kirkasta päivää ruotsalaisten mölöttäjien (btw. onko ruotsia pakko puhua niin vitun kovaa?! se on todella raskasta..) keskellä. Ja miksi edes säikähdin? Tämä on todella, todella raskas päivä.

keskiviikko 23. huhtikuuta 2008

Yllätys

Onpa ihan kivan yllättävää, kun yllättäviltä tahoilta tulee ööh...yllätyksiä. Tänään osaan vain yhden sanan, enkä osaa näköjään sitäkään käyttää.
Rutustun töissä penkillä kipeiden vatsalihasten kanssa ja kulutan aikaani haaveilemalla postipaketeista, joiden olisi jo pitänyt tulla. Niin ja toki pelkään tulevaa pilates-tuntia, jonka uskon repivän viimeisetkin rustot (ja ne kaikki muut jutut) irti toisistaan ja niistä muista jutuista.

Mielestäni siinä ei ole mitään vikaa, jos aikuisten julmalla leikkikentällä (lue: työpaikkani) pidetään farkkuja ja huppareita, vaikka tämä erään tahon (se-kenen-nimeä-emme-lausu) mukaan onkin saatanasta. Mutta miksi, oi miksi, täytyy pitää koko päivä hupparin huppua päässä? Onko sulla, poika, kylmä?! Sullahan on pipokin siellä alla! Ja sama se vaikket olisi edes vaivautunut pukemaan noita nilkkakoristeita, joita kutsut farkuiksesi. Ei ihme, että persettä paleltaa, jos ei pidä housuja huhtikuussa.

Niin. Ja sain eilen raitoja päähäni. Edellisestä johtumatta, tunnen itseni Maija Poppaseksi. Ja miksiköhän? Niin, kerropa se minulle.

maanantai 21. huhtikuuta 2008

Vodka tahtoo tulla juoduksi


Koska päätin luovuttaa yrityksessäni saada kamerasta ulos Vietnamin loman kuvia (ne on siellä ikuisesti), päätin päivittää ulkonäkötiedoitteen, eli laittaa mahdollisimman tuoreen kuvan.
Tosin tämä on otettu ennen torstaista hiusten muodonmuutosta, mutta ainakin siitä näkee, mikä nelisilmä (kiitos Passura) Kaikkosesta on tullut. Kuva on petturikavereiden läksiäisistä reilu viikko sitten. Kaikkonen on siellä oikealla, keskellä petturi ja vasemmalla toisen petturin serkku. Huomatkaa toki, kuinka edessäni ei ole ollenkaan laseja, vaan pelkät tupakat. Tästä voimme siis päätellä, että olen käyttäytynyt kovin siivosti. Tosin ihmetyttää, että farkkujen perseeseen on ilmestynyt 15cm pitkä repeämä.

Kävimme Kääpiksen kanssa joogassa perjantaina. Eli Neiti K ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen ja minä ensimmäistä kertaa ikinä. Kävelin koko viikonlopun kuin kanki perseessä, mutta oli se sen arvoista. Enkä usko, että olisin ollut niinkään spagettia, jos en olisi itsepintaisesti singahtanut lauantaina vielä hydrobiciin ja temponut siellä itsestäni kaikkea irti. Nyt olen vain vanha ja kankea, joten tänään luvassa pelkkä venyttely.

Olen jotenkin onnistunut täyttämään kalenteriini jokaiselle päivälle jotakin, mikä on todella naurettavaa. Yleensä kalenterissani lukee korkeintaan syntymäpäivät. Nyt siellä kimaltelee (töissä on kimalletusseja, entäs sitten?) erinäisiä liikuntatunteja, hiustenlaittoaikoja, tapaamisia kavereiden kanssa (joita en yleensä ikinä sovi näin etukäteen..), omaohjaajan kanssa tapaaminen (pelkään sen olevan kuin piirretty, jossa minä olen se pieni vinkuva possu ja tämä Herra V raipalla vauhtia tahdittava sadisti), Lintsille meno (jos ehkä kenties mahdollisesti..?), synttärit sekä krapula. Mitä muuta voi ihmisen elämään mahtua?! Pitää varmaan kohta jäädä työttömäksi.

Niin, ja äiti lähtee Rhodokselle, joten meille saa tulla yökyläilemään. On niin kovin pelottavaa olla yksin, enkä osaa käyttää saunaa. No ei sen puoleen, että Marja-Leenakaan osaisi, kun se viimeksi lämmitti sen 120-asteiseksi.


PS. Aino: kyllä, tuosta paidasta todella TULEE läpinäkyvä, kun ottaa salamalla kuvan. Kiva.

torstai 17. huhtikuuta 2008

Positiivinen päivä

Positiivinen Kaikkonen tiedosti muutenkin tänään olevan hyvä päivä, mutta äsken se katsoi neljään eri messenger-ikkunaan kirjoittamansa viimeisimmät kommentit:

"mut se on iha tosi hyvä tyyppi"

"hyvä päivä :)"

"kiva sää :)"

"tuli aivan ihanat martelan pojat tänne! toinen semmonen söpö ja toinen semmonen herttanen setä"

Nyt jotain rajaa, ei kukaan ole tuommoinen.


PS.

PelimiesKaikkonen sanoo:
mä petän sua ku syön muitten kakkuja

ZINDZA sanoo:
meil on avoin suhde, sovitaan niin

Harjakaiset, mihin en ole menossa

Kauhian fiksun ennusteen luin juuri Ilta-Sanomista koskien ensi kesän säätä. Siis uskomatonta, ne väittää, että heinäkuun lopusta muutama viikko on kaikkein kuumimmat ajat! Pöyristyttävää! Ennenkuulumatonta! Ällistyttävää ja ooh ja ohhoh ja kappas vain!

Kummallista on myös, että ne hyvät säät alkaa juuri, kun lomani loppuu. Tosin viime kesänä toukokuu oli jo niin kuuma, että rusketuin silloin jo niin sekundakeeneriksi, ettei oma äitikään tunnistanut (onneksi äitini ei omista esim. haulikkoa).


Niin, minähän yritin alkaa kirjoittaa blogia, mutta aloinkin puhumaan säästä. Tuleva vanheneminen alkaa jo näkyä. Alkaa myös tekemään mieli vain kahvia ja pullaa sekä alkaa harrastamaan sauvakävelyä. Myös sisäisen kelloni täsmällisyys alkaa olla huomattava, sillä joka päivä klo 10.02 vatsani alkaa kurisemaan aamupalaa, jota se ei ikinä saa (opi jo perkele) vaan klo 10.53 se saa lounasta.

Syytän Kääpistä siitä, että juuri hetki sitten mieleni teki kysyä asiakkaalta, onko hänellä kenties kiviä pi**ussa? Todella hieno vastine käpy/joulukuusi perseessä-ilmaukselle. Nyt jatkan noin 200 hengen lauman tänne saapumisen odottamista, että pääsisin heitä ohjaamaan hernekeitolle, kakulle, bishelle ja vessaan.
Elämäni on täynnä glamouria.

keskiviikko 16. huhtikuuta 2008

Olipa kerran Kaikkoska

Keksin kyräilylle äänen. Tietenkin kyrkyr. Ja siis jos jotain paskaa, niin jotain vähän vähemmän paskaakin, sillä viime kesäinen epä-Apinamme on palannut. Tervetuloa takaisin. Ja kuulinpa juuri, että olen juurikin niin riski, että minähän kannan mitä vain käsissä. Se ei siltikään tarkoita, että tahtoisin painavia möykkysiä kanniskella ilman apua.

Tosin tänä aamuna Kaikkosella ei ole mitään kyräilyn aihetta, sillä olo on mitä mainioin. Ja kyllä, kuten Mertsi jo paljasti, meillä on reipas viikonloppu edessä. Luulen, että tuollaisten tuntien jälkeen pitää mennä syömään Toroon (suosittelen) jokin pihvi ja ottaa lisukkeeksi jokin leikkele. Ettei jäisi äijyys vähemmälle.

Olen nyt taistellut exec-avainten, sarjoitusten ja yleisesti ottaen avaintenhallinnan kanssa lähes koko aamun ja siinä samassa huomasin olevani nero. Jos pussissa lukee varasto ja leimaus on ensimmäiseen kerrokseen, voisin tietenkin käydä ne pari hassua ovea, jotka ovat ensimmäisen kerroksen varastoja, kokeilemassa avainten kanssa. Ja voilá, ihmeellisten avainten mysteeri on ratkennut. Enää kahdet kummastuttavat avaimet ihmeteltävänä ja uskon, ettei niitä ole edes sarjoitettu mihinkään oveen. Ne on vain kiusaksi tuotu tänne aiheuttamaan minulle HARMAITA HIUKSIA. Todellisuudessa ne kuvaavat minua koko ajan, kun tuskailen täällä niiden olemassaolon syytä. Maailman parasta tosi-tv:tä.


PS. Tulisko joku kokoamaan mun sängyn? Ja kantamaan pöydän kellariin (ei ole hissiä)? Ja ottais veisselin mukaan, kun ei mulla ole.

maanantai 14. huhtikuuta 2008

Nyt soi päässä

Miten on mahdollista, että soi monta biisiä samaan aikaa päässä päällekkäin? Todella vittumaista. Nyt listalla on ainakin seuraavat:

Kapasiteettiyksikkö: Erobiisi
Stella: Piste
Adam Strange: Traveller
Celine Dion: My heart will go on (tästä syytän Mertsiä; HÄPEÄ!!!)

Rakkautemme roihuaa, emmekä pelkää näyttää sitä työpaikallakaan. Niin.

Ja ilmoituksena nyt sitten epätietoisille, että munaa saa aina römpsää ei. Eli en antanut. Niin päin, senkin lapselliset mauttomien kysymyksien haltijat. Ja tästä tulikin mieleeni, että saan vihdoinkin sängyn (noin vuosi sohvalla alkaa jo tuntua selässä..), joten tervetuloa kokeilemaan jousia.

On niin väsynyt päivä, ettei pysty oikein mitään tekemään. En edes ole kyennyt vielä lukemaan päivän lehteä, vaan olen tyytynyt kuuntelemaan ihmisten jorinoita ajankohtaisista aiheista ja nyökkäilemään mukana. Auttakee.

Love is in the air

Tsädää! Olen rakastunut! Vanha suola janottaa, eli vanha tuttu rakas on takaisin kuvioissa. Vietämme rakkaani synttäreitä "uudessa" kodissa Kehäkettusen kulmilla la 26.4 noin klo 18 lähtien. Yritän tehdä boolia, mutten lupaa mitään, joten ottakaa omia juomia mukaan. Ilta jatkuu baarin tai sitten ei. En minä tiedä.

Kyllä, tein myöhäisen uuden vuoden päätöksen olla hieman itsekkäämpi ja itserakkaampi. Mertsi ainakin tajuaa, jos ei muut.
Eli jos et vielä ymmärtänyt, on Kaikkosen synttärit ja te kaikki vastahankaajat, jotka ette vielä Facebookissa ole, saatte informaation tätä kautta. Ennen lähetettin kutsut, sitten soitettiin, sitten tuli tekstiviestit ja sähköpostit. Nyt se on enää blogi tai FB, koska en vain jaksa enempää.

Ainiin Eräs Saara. Apinoin vahingossa blogitekstiäsi lauantaina, kun tapani mukaan hain itselleni kaksi juomaa kerrallaan tiskiltä (istuin niin vaikeasti...ja äh, olen alkoholisti) ja muiden ihmetellessä totesin olevani sen arvoinen. Ei kukaan voi rakastaa itseään näin paljon.

perjantai 11. huhtikuuta 2008

Harmaita hiuksia

Yritän järjestää luokkakokousta ala-asteporukallemme. Onpas muuten helvetin vaikeaa muistaa kaikkien nimiä ilman luokkakuvaa.
Voi saatana. Mutta aika hyvin silti koska nyt on kasassa 22/30 (kyllä, laskin itseni mukaan). Hei te 8kpl puuttuvia lampaita, olkaa hyvä ja ilmoittakaa itsestänne. Mä en osaa etsiä teitä!

Sitten ideoita, missä tämmöinen tapahtuma kannattaisi järjestää? Uskon vakaasti, että koko kööristä on tullut täysiä alkoholisteja, että olisi ehkä fiksumpaa vain kerätä porukka baariin eräänä tiettynä lauantaina johonkin tiettyyn kellon aikaan ja alkaa juomaan.
Mutta missä?

Kaljafestareita, kuntosaleja ja pankkeja

Kaikkosen koko viikko on nyt jokseenkin kulunut siihen, että se on suunnitellut uuteen saliin liittymistä (löysi yhden, missä on myös vesiliikuntaa), etsinyt pankkia, joka toimii (miten saa tiedon visa-laskun suurudesta, jotta tietäisi paljonko saa vielä tuhlata?) ja laittanut kalenteriinsa ylös kalja-päivät ja krapula-päivät. Eilen se kävi Marja-Leenan kanssa solariumissa (koska on turhamainen) ja vesijuoksussa. Hahaa, uusi addikti mummoutuviin vesijuoksijoihin!

Ensi viikko kulunee eri saleilla ramppaamiseen, sillä ne pitää kaikki käydä tarkastamassa. Nirsojahan tässä ei olla. Sitä paitsi seuraavien kaljanjuontien aiheuttamiin energiasaanteihin (ilta: 17 tuoppia, kännimättö snägäriltä + julmetut krapulamätöt) tarvitaan paljon hikeä ja kipeitä lihaksia.

Nyt pitäisi valita ensi viikolle ensimmäinen tunti. Vaihtoehtoina on Pilatesta, Body pumpia, Corea, Fitballia, Powerbodya, Kuntothaita, Joogaa ja kaikkea muuta, joiden eroa en todellakaan tiedä. Siellä olisi seniorijumppaa ja mietin, saanko mennä sinne, jos mielestäni olen jo aika vanha? Koska siltä tuntuu, kun ei ymmärrä uudesta salikulttuurista mitään.

Ja todella toivon, etten vaalenna hiuksiani liikaa, nuku liikaa solariumissa ja huomaa joku päivä kulkevani kaupungilla ylläni pinkki veluurinen (kirjoitetaanko se noin...?) verryttelyasu päällä Davidin lippis päässä ja iso treenikassi, josta kurkistaa chihuahua tai jokin muu rottakoira, olalla kohti uutta positiivista onnistumista elämässä? Ei. Pidän kurjuudesta. Musta on hieno väri ja vakava naama on mysteeri. En varmana naura. En. Taidan vielä valkaista naamani ja ryhtyä teinigootiksi, kun ne on niin jänniä.


PS. Saatanan helsinkiläiset aukovat päätään, kun Blues ei pärjää Kärppiä vastaan. Ääliöt hyvät; miten teidän joukkoe(et) pärjää!??!?!

torstai 10. huhtikuuta 2008

Kanki-Kaikkonen tässä terve

Uudelleensyntynyt Pelimies Kaikkoinen tahtoisi vedota kaikkien (blogilistaltani löytyvien) blogien bloggaajien bloginmustiin sydämiin toivomalla useammin postauksia *pliispliispliispliispliidehei*.
On tylsää ja kohta tahtoo rälläkkä laulaa.
Kurjuudesta pelastaa monet hyvät nettishoppailun sivustot (kuten Mulletoi, H&M ja Kitsch). Päivän saldona 154,30€ rehellistä tuhlausta, minkä uskon olevan enemmän, kuin päivän palkkani.

Valitettavasti minulla ei nyt ole muuta kerrottavaa, sillä oikeastaan minulle ei kuulu juurikaan mitään. Ei hyvää eikä huonoa. Olen jo selvittänyt pääni nelisen kuukautta vallinneesta epä-sinkkuudesta ja nyt alkaa taas tuntea itsensä oikeaksi. Aino, suostuisitkohan taas tunnistamaan minut pitkästä aikaa? Lupaan olla taas se 16-vuotias tyttö, joka saattaa joskus vahingossa näyttää lutkasihteeriltä ja polttaa tupakkaa ketjuun niin paljon, ettei edes välillä ennätä puhua.


PS. Miksi Hennesin isoin rintsikkakoko on 80C? Miksi?!

PPS. Kummalle saa nauraa enemmän, lapselle vai koiralle, kun se kävelee lasiseinää päin?

tiistai 8. huhtikuuta 2008

Niin, että paskaa huomenta vaan kaikille.

Tiistain kunniaksi tuntuvat ihmiset olevan ihan hienoisen hitusen vähemmän paskoja, kuin normaalisti. Ambiuksen täti (mainostetaan nyt vähän..) leikkasi minulle pistokkaita, kun rakas Sepponi menehtyi joulun aikana kuivuuteen ollessani poissa.
Eräs toinen täti oli jättänyt vittumaisen ison pinon kannettavaa, mutta kuorman päälle jätetty hymynaamalla varustettu lappu pelasti paljon ja en tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa.

Krapula väistyi ja sen tilalle tuli tämä painostava ilma (kyllä, kerron säästä) ja sitä myöten inhottava hiki-vapina ja voilá, darra has not left the building. Tänks.

Vielä kiitokset Neiti K:lle (yritän juuri keksiä luovempia nimiä sulle...Katamaraani? Pervo pohjosen likka? Cuuma Cissa?), jolta tosiaan sain vinkin verhotangon käytöstä ja ajattelinkin näin todistajien edessä henkisesti polvistua eteesi ja pyytää lisää toimiviksi todettuja parisuhdevinkkejä. Koska tunnetusti Pelimiehet ei handlaa toimivaa parisuhdetta, joten anti tulla.
Sen voin vain miehille päin vinkittää, ettei ikinäikinäIKINÄ (ainakaan minulle) tarvitse lässyttää. Oikeasti ei ole montaa niin rasittavaa asiaa! Mihin aikaan illasta, yöstä, aamusta tai siitä seuraavasta päivästä (ja mistä kohtaa?) näytän muka siltä, etten pysty käsittelemään asiallista ja selkeää AIKUISkieltä?! Jumalauta!

Onko vika MINUSSA?!

Ongelmia aknen kanssa? No ei saatana ole, me ollaan sen kanssa ihan sujut ja kauhian kivaa yhteiselämää. Kyrpii typerät mainokset.

Tai siis nyt alkaa tulemaan se ihan omanlaisensa krapulan taso. Oikeastaan vituttaa ja hymyilyttää samaan aikaan.

VITUTUTTAA koska...
-on tyhmä sää
-on vieläkin paha olo
-näin unta (ainut ei-painajainen), että minulla oli ihana, komea, huumorintajuinen (siis Kaikkos-huumorintajuinen) ei-vartija poikaystävä. Sitten heräsin. Sinkkuna. Vittu.
-kaverit muuttaa kauas ensi viikolla


HIHITYTYTTÄÄ koska...
-perjantaina lakatut kynnet on vieläkin aika mageat ja kovin mustat
-ne petturi-hylkääjä-kaverit järkkää läksiäiset
-osaan ehkä sittenkin tehdä oman työni, jota niin on epäilty

maanantai 7. huhtikuuta 2008

Illan saldo: Kadonnut kiroileva siili

Äh. Ei kannata lähteä ulos. Sieltä tulee vaan krapula, ja löytää seuraa vain tajutakseen aamulla, että se on iältään lähempänä äitiäsi kuin itseäsi. Saatananvittu. Ja ennen kuin niitä kysymyksiä alkaa satelemaan, niin eliminoin ne valmiiksi ilmoittamalla, etten ole pannut ketään tai mitään, minua ei ole viety putkaan, enkä normaaliin tapaani riehunut/etuillut/ämpyillyt taksijonossa (onneksi siinä jonossa tuli isoveljen exä vastaan, joka oli kovemmassa tinassa kuin minä).

Eilen itkin ainakin kolmen eri henkilön seurassa, sillä krapula oli iso ja vitutti. Onnistuin myös siirtämään oman krapulani tuoreelle exälleni, mikä oli ehkä hieman julmaa, sillä hän sentään tarjosi minulle krapulalimukkaa. No ei tarjonnut, itse menin jääkaapille, mutta kuitenkin.

Nyt tulee hiki ja vapina ja kaikkea, koska darrat eivät enää kestä vain yhtä päivää, vaan ne ovat peräti useamman päivän mittaiset tärinäfiestat (se on espanjaa, ja tarkoittaa juhlaa). Kaksi yötä olen jo nähnyt putkeen painajaisia (eikä känniyönä edes kuuluisi nähdä unta...?), ostin HUOLTOASEMA LIHIKSEN (voihan parsa ja purjo, multa tulee yrjö), olen varmistellut, että nimeni on vielä sama kuin ennenkin sekä ihmetellyt, että miksihän vitussa kukaan laittaa samaan paukkuun absinthia (sitä suomessa myytävää halpalitkua) ja jägeria? Ennätin jo juhlia sitä, miten mallikkaasti olin koko illan juonut vain kaljaa (ja vettä, koska tuli hikka) ja oli jo lähes varmaa, ettei kankkunen pääse kurkistamaan. Ja sitten nämä kaksi kohtalokasta paukkua. Helvetinperkele.


ps. Minulle selvisi, että paras keino saada miehestä totuus ulos, on hakata sitä käsivarteen verhotangolla. Täytynee kokeilla.

perjantai 4. huhtikuuta 2008

Hyviä perseitä ja pelottavia lapsia

Eilisen homomiehet-keskustelun pohjalta tuli nyt mieleen, että jokainen nainen tarvitsee...

-homokaverin, joka vie ostoksille
-teekkarikaverin, joka vie kaljalle milloin vain
-työkaverin, jolla on hyvä perse

Eli kaikki hyväperseiset homo-teekkarit voivat ilmoittautua toimistooni.


Töissäni käy välillä lapsia. Se pelottaa joka kerta ihan yhtä helvetisti, koska niihin ei ikinä totu. Siis lapsethan tunnetusti haisevat, tulevat kalliiksi ja ovat muuten vain todella ärsyttäviä (Ei Niko-Petteri, äidillä on nyt darra, nyt ei harjoitella piano-tuntia varten...).

Ja monet teistä jo tietävätkin miten paljon kännistä Kaikkosta pelotti, kun sille pistettiin syliin 8kk vanha Atte, jolla ei edes ollut kypärää, eli se ihan oikeasti olisi voinut mennä rikki, jos se putoaisi, jolloin Kaikkonen olisi joutunut hommaamaan niille arviointikyvyttömille vanhemmille uuden lapsen.
Siis astu tilanteeseen, missä olet juonut pullon skumppaa ja kulhon boolia, seisot sukulaistesi keittiössä jalassasi kengät, joilla et osaisi selvinpäinkään kävellä kun yllättäen syliisi isketään muksu, joka vain nauraa tätimäiselle suvi-humalallesi ja puristelee tissejäsi. Aivan.

Keskiviikkona täällä kävi 12-14v. finninaamoja, jotka hönöttäen kyselivät paljonko tämä talo maksaa. 20miljoonaa. WAU. Okei, nämä lapsoset olivat ihan meneviä ja yhden päähän ei mahtunut meidän työmaakypärä, koska sillä poitsulla oli niin valtava afro. Siis se kypärä änkeytyi päähän ja hetken kuluttua "plop" se ponnahti ylös.

Edellisellä kerralla täällä oli muistaakseni ekaluokkalaisia (BTW. kuka muistaa vielä: ekaluokkalainen, kävelee kuin nainen sekä kikkarapää, kikkarapää, naisia metsästää...), joista yksi mystisesti katosi. Kyllä se sitten löytyi, mutta oli silti aika taidokasta KADOTTAA LAPSI tänne ihmismuodossa olevien saatanoiden keskelle. Niin, heitä vaan sille koiralle se pekoninpala...

keskiviikko 2. huhtikuuta 2008

I'm fine

Kahdeksan päivää puklatusta ilman puklaa on nyt koettu. Sen myötä lähti noin 3 kiloa. Nyt taas ruoka maistuu, ja pääsen jälleen keräämään vararenkaita vyötärölleni.
Vaikkapa ensi talvea varten.

Kaikille miehille tiedoksi: KYLLÄ, se ON joka kerta aivan yhtä hauskaa heittää perinteinen "hehhee, taidat olla raskaana". Ihan yhtä vitsikästä, kuin naureskelu sille, miten pienimunainen lerppakulli oletkaan. Anteeksi, hormonit hyrrää.

Eilen vietin tyttöpäivää shoppailuterapian ja solariumin muodossa. Ostin jopa 150min solarium-kortin eli nyt siellä on pakko käydä! Turhamaisuus alkaa olla jo pelottavaa verrattuna vuosi sitten eläneeseen Kaikkoseen. Silloin oli tynkäkynnet, tummat hiukset, valkoinen naama (ja perse), rumia ja läskejä vaatteita (Aino on oikeassa, se on vaatteiden eikä ihmisen vika) ja alkoholiongelma. Illalla kävin vielä salilla. Oli rankka treeni. Tai siis olisin voinut käydä, jos olisin jaksanut.

Pornotulvan keskellä (eikö teidän työkoneenne vain ponnauta itsestään sivustoja auki...?) olen menettänyt tajuntani siitä, mikä on todella seksikästä, lutkamaista, tuhmaa tai mitävaan. Siksi mielestäni perverssein ostokseni oli vaaleanpunaiset Hello kitty-rintsikat. Etenkin tällaisen ihmisen päällä, joka on selkeästi niihin ainakin sen 8 vuotta liian vanha.


PS. Ike on vain viriili mies, joka ymmärtää pillun päälle.
Ei laadukkaan, mutta kuitenkin.