Hyvästi

Miksei ikinä kuule hyviä uutisia? Miksi vain huonot uutiset myyvät lehtiä? Jumalauta, minä tahdon lukea siitä, miten hyvin asiat voivat olla ja kuinka joku joskus hyvällä tuurilla voi jopa, ohhoh, ONNISTUA! Masentaa lukea päivästä toiseen todellisesta kurjuudesta ja siitä, miten Britneyn maha on taas kasvanut. Ymmärrän kyllä, etteivät kaikki ole onnekkaita ja tulisi olla kiitollinen siitä, ettei omalle kohdalle ole sattunut isompia vastoinkäymisiä (no on, mutta elän jatkuvassa itsepetoksessa, jossa kiellän kaiken. Toimii).

Miksei huomioida sitä, jos työllistetään 1500 henkeä 10 hengen erissä, mutta nostetaan älämölö (onpas muuten outo sana näin kirjoitettuna..) kun 60 saa kenkää?! Onko kyseessä sama(ntyylinen) ilmiö, kuin asiakaspalautteissa? Kuinka moni voi rehellisesti sanoa laittaneensa ikinä hyvää palautetta? No okei, minä olen, mutta olenkin lähes ällöttävän positiivinen, kun satun sille päälle. Ihmiset muistavat kyllä pitkään, jos on saanut jossain huonoa palvelua, mutta hyvä palvelu unohtuu tunneissa tai päivissä tapauksesta riippuen.

Ajattelin perustaa lehden, jossa on vain hyviä uutisia. Siis onnistumisia ympäri maailmaa ja tietenkin myös kunniamainintoja siitä, jos on saanut erityisen hyvää palvelua. Lupaan myös julkaista niiden autojen rekkarit, joiden ajamisesta olen erityisesti pitänyt. Niinkuin eilen eräs Audi, joka teki niin taidokkaasti tietä, että tuli melkein tippa linssiin.

Hyvää torstaita

Ennenkuulumatonta! Palkka kilahtaa tilille seuraavan 15-17h sisään ja tililläni on vielä rahaa. Siis niin paljon, että voisin vaikka lähteä Espanjaan NYT. Mitä vit...?! Nyt on aivan ehdottoman pakko lähteä tuhlaamaan, vaikka jo kovasti yritinkin sitä tiistaina hankkimalla sijauspatjan, cd casen, haisuli-kuvioidun salipyyhkeen sekä pari dvd:tä. Eilen tilasin kalliisti L-koodin neljännen tuotantokauden. Mitä seuraavaksi?

Tiedän, tiedän, tämä ajattelutapa kostautuu vielä joku päivä..


Nyt ihmettelen kovasti sitä, miten ihmiset kehtaavat käyttäytyä. Siis kun ihmiset ovat työpaikalla, eikä enää leikkikentällä. Tuollaiset hemmotellut prinsessat, jotka eivät ole suorittaneet edes muuta kuin peruskoulun ja pitävät silti itseään jotenkin muiden yläpuolella, koska "isi maksaa", eivät saisi kyllä tehdä muuta kuin jäädä sinne torille myymään mansikoita tai sitten juurikin sinne isin helmoihin odottamaan, että joku rikas mies haksahtaa ja päättää naida aivottoman blondin, joka ei edes osaa mitään.


Päivän tilitykset hoidettu ja voisin nyt tähän väliin huutaa
TJ 2!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Alasti töihin osa 2

Viimeisen työviikkoni kunniaksi ajattelin nyt hakea toiset vaatteet autosta ja alkaa joogaamaan tyhjässä toimistohuoneessa. Se on nimittäin ainut asia, mitä tekee mieli tehdä nyt, kun kaikki mahdolliset nettisivustot on selattu läpi ja minulla ei vieläkään ole silppuria EIKÄ kuplamuovia.

Vieläkin pohdin, onko mahdollista saada potkut, jos on jo irtisanoutunut. Ja siis periaatteessahan millään ei enää ole väliä, sillä olen jo saanut työtodistuksen ja viimeinen tilinauhakin on jo saapunut ilmoittaen, että minulla on varaa lähteä kesällä episjengiläisten luo Torreviejaan. Paskaaks tässä, ei muuta kuin suomirap soimaan (oikeasti julmin asia minkä keksin). Äijät on äijii ja ämmät on ämmii, kun äijät on kännis nii ämmät on päät kii.


Sitten vielä viikon terveiset näin ilmaista tietä pitkin, sillä olen tuhlannut rahat, joilla olisin voinut maksaa puhelinlaskua...

ZINI parane pian! ei saa olla suu kipeä.
KÄÄPIS jaksamisia ja kiitos pipareista.
SUIKKELI senorita por favor!!!!!!
AINO mä tahdon kodin anttilaan. katso puhelintasi.
KAIKKI FACEBOOKISSA ITSENSÄ ESIM. KOH SAMUILLE MERKANNEET imekää lekaa.

Kuulakärkikynän kuolema (KKKK)

Tyttömäinen Kaikkonen kipsutti eilen hame päällä ja avokkaat jalassa kirjoittamaan uutta työsopimusta tietämättään, että siitä tulisi harmaita hiuksia vielä seuraavana päivänä töissä. Kaikkonen ja Herra Myynti juttelivat niitä näitä, jonka jälkeen kirjoitettiin itse sopimus. Herra Myynti suhautti nimensä molempiin kappaleisiin, jonka jälkeen ojensi paperit Kaikkoskalle. Ojentaessaan kynää, Herra Myynti napsautti kuulakärkikynän toimintakyvyttömäksi...siis hetkinen.

Siitä se lähti. Herra Myynti alkoi pohtimaan ääneen, miten se kuuluu ilmaista, että kun on käyttänyt kuulakärkikynää ja napsauttaa sen nappulan. Kaikkonen yritti fiksuna (ja helvetin kauniina) auttaa. Turhaan. Ideoita olivat laittaa pois päältä, sammuttaa, eliminoida käytöstä, lopettaa sekä aiemmin mainittu napsauttaa toimintakyvyttömäksi.

Perseennuolija Kaikkonen lupasi ottaa asiasta selvää siihen mennessä, kun uusi työ alkaisi.
Niin.


ps. toinen KKKK=kiinnostaa kuin kilo kakkaa.

Alasti töihin? Tai kenties pelkässä kuplamuovissa..?

Nauroimme juuri puhelun ensimmäiset 2 minuuttia puluyhtiön hälytyskeskuksen hilpeän herrashenkilön kanssa sille, miten en osaa käyttää puhelinta/puhelimeni ei toimi. Kyseinen henkilö yritti soittaa työpuhelimeeni ainakin kymmenen kertaa, mikä johti siihen, että samaan aikaan pienellä näytöllä näkyy 4 samanaikaista puhelua olevan tulossa samasta numerosta. TÄH?! Lopulta suljin puhelimen ja laitoin uudestaan päälle, jolloin saimme vihdoin yhteyden toisiimme. Ja unohdimme melkein, miksi hän oli alunperin minulle soittanut.

Seuraavaksi ajattelin lähteä tutustumaan kopiokoneeseen yrittäen olla kiukuttamatta sitä aivan totaalisesti.

Kun on viimeisiä päiviään töissä, olisi hyvä möhliä vielä viimeiset kerrat. Tästä puhuttiin jo viime viikolla ja ideoita olivat mm. ilmakitarasoolon vetäminen tuossa tiskillä (Wolfmotheriahan sen piti olla...?), kuplamuoviin kääriytyneenä akkuporakoneella kaikkien uhkailu, alasti töihin meneminen jne. Pitäisi myös kokeilla, mitä kaikkea menee paperisilppurista läpi (ja ennen kaikkea se, mikä EI mene), mutta minulla ei ole täällä moista. Edellisessä kohteessani oli ja laitoin siitä menemään kuplamuovia. Rätisi mukavasti.

Haaveilin myös eräässä toisessa vanhassa kohteessa siitä, että levittäisin kuplamuovirullan pitkäksi koko konttorin läpi menevälle käytävälle ja tämän tehtyäni pyörisin siinä kuperkeikkoja. Päädystä päätyyn. Tämä haave jäi toteuttamatta, mutta siksi minulla alkaakin kuun vaihteessa uusi työ ja uudet haasteet, joista toivon ainakin yhden olevan kuplamuovikeisarin virka.

Olin todella rebel viime viikolla, kun irtisanoutuessani minulla oli päällä farkut (kielletty), joissa on puoli persettä paljastava reikä (todella kiellettyä) sekä paita, jolla pystyy tekemään todella suostuttelevan ilmeen (extra kiellettyä). Voiko saada potkut, jos on jo irtisanoutunut?


EDIT: Messengerin välityksellä tulleet kommentit:

tai sit teet silleen, et hommaat sellasen isonison megafonin, ja sit alan huutaa siihen ihan täyttä kurkkuu "taloustavaraosast onks teil kivaaa??!! onks teil hyvä meno!!??"....niiku siin mainoksessa

sit kommentoit ohikulkevia ihmisiä siihen megafoniin, tyylin "hyi vittu mikä hame tolla ämmällä" tai sit sä voisit pukeutuu sellaseen arabikaapuun mist näkyy vaan silmät, ja ottaa laatikon minilentokoneita ja sit aina ku joku kävelee ohi, hyökkäät sielt tiskin takaa heität sitä ihmistä sil koneella ja huudat "osama rules!!".....tai jotain......

TJ 9

Edellisen yön valvottuaan Vuoden työntekijä Kaikkonen on heti valppaana kuin, öh, porkkana töissä maanantain kunniaksi valmiina ottamaan haasteet vastaan avosylin ja reippain mielin.

Yök, yök ja yök. Vielä toistaiseksi käyn ylikierroksilla, sillä lukuunottamatta niitä noin tunnin aamu-unia olen valvonut noin 21h. Aamupalaksi oli etovaa roiskeläppää, kylmänä nautittuna, sekä punaisen härkäsen hinttiversiota hivenen lämpöisenä kaksin kappalein. Ostin myös kaksi ässä arpaa, jotka olivat tyhjää täynnä. Olin jo ennättänyt optimistisesti haaveilla voittavani MOLEMMISTA 50t, jolloin olisin voinut tänään työnteon sijaan mennyt esim. takaisin nukkumaan.

Voisin myös tähän väliin avautua toissaöisistä infernaalisen väkivaltaisista unista, joita jouduin kestämään todella pitkältä tuntuneen ajan. Minua uhattiin aseella ainakin 30krt, joissa tilanteissa joko anelin armoa, käytin häikäilemättä kaveria kilpenäni tai olin fiksuna likkana lainannut (lue: varastanut) poliisilta liivit. Muistan ampuneeni viranomaisia sekä liittyneeni mafiaan. Pomoni nimi oli Sergio tai joku vastaava. Meillä taisi olla suhde, mutta ei se niin. Jossain vaiheessa tilanne muuttui Battle royale-tyyliseksi metsästykseksi ja muistelen rakentaneeni (kaivaneeni...?) myös todella taidokkaita bunkkereita. Mutta se siitä, tylsä arki on taas palannut, jossa aggressiot puretaan pelaamalla nettipelejä.

Lauantaina oli myös kovan ennakkojännityksen tuonut ala-asteen luokkakokous, jonka aikana erään toisen seurueen tequilalla täytetty herrasmies tahtoi ostaa minut maatalon emännäksi Mikkeliin. Söimme lämpimästi suositeltavan Hidalgo buffetin Cantina Westissä, otimme jälkijuomat (kuskille=minulle colaa) Wanhassa ketussa (joka ei enää ole niin ihanan tunkkainen..sääli) ja seurasimme pronssi-matsia (jääkiekkoa Aino...Suomi vastaan Ruotsi...ja niin, Suomi voitti) toisessa päässä Malminkatua erään juhlakansalaisemme luona.

Oli ilo huomata, että meistä melkein kaikki olivat ihan yhtä luusereita sekä "oman elämänsä haahuilijoita" (oikis-Piaa lukuunottamatta..). Tosin paikalta puuttuivat ne sankarit, jotka ovat esim. USA:ssa, Australiassa tai Kroatiassa. Tai sitten se yksikin maatilan emäntä kantamassa kolmatta lastaan. Kaikenkaikkiaan todella rattoisa ilta, ja sain jopa pidettyä ihania avokkaita ja tyttömäistä hametta, jolle rento kevättuuli meinasi tehdä Marilynit.

Nyt vaivun viimeisten työtehtävieni pariin täällä uljaassa linnunpesässä, josta ajattelin piakkoin lähteä lentoon kohti uusia haasteita toisessa parvessa. No huhhuh.

Onko juomani jääteetä, jos teeni on vain jäähtynyt kupissa pahanmakuiseksi?!

Viime päivien kommentit erilaisista vaatteista ja muodista yleensä ottaen sai minut tekemään omanlaiseni blogimerkinnän aiheesta. Innoittavia kommentteja olivat mm.

"Ootko käyny siellä Sellon Gina Triacotissa? Ihana valoisa liike ja oli kivaa ku kaikki on trikoota eli venyy ja paukkuu"

"Mä en edes tiennyt, että on olemassa spinning-pöksyjä"


Kyllä, minulla on erilaiset byysat spinningiä, joogaa, kävelyä ja latino-tunteja varten. Löysin myös eilen vaatekaappiani siivotessa vanhoja urheiluvaatteitani, jotka sopivat ensimmäistä kertaa useampaan vuoteen. Vaatekaapistanihan siis löytyy kaikkia kokoja anorektisesta ryhävalaaseen. Kokeilin eräitä housuja, joita olen viimeksi pitänyt erotessani kihlatustani. Ne eivät pysyneet ylhäällä. Ne oikeasti putosivat nilkkoihin. Vyön kanssa ne näyttäisivät haaremihousuilta.

Jotkin vaatteet kaapissani olivat vielä sen verran tiukkoja (Benettonin makkarankuori farkkumekko meni päälle, mutta vetoketju ei tahtonut taipua..), että edes minä en ole niin optimisti, että pitäisin niitä vielä ihan siinä tyrkyllä hyllyllä nenän korkeudella. Minähän olen luokitellut vaatteet aivan kuin kastijärjestelmään. Nenän korkeushan on ihanteellisin paikka ja kaikki vaatteethan taistelevat tästä suositusta paikasta. Jouduin lajittelemaan vaatteet varmoihin, kivoihin, semi-kivoihin, optimistin unelmiin ja pessistin hätävaroihin. Tuntui pahalta sanoa vaatteesta semi-kiva, koska pelkään niiden loukkaantuvan ja alkavan esim. purkaantumaan itsekseen yöllä. Ihan kuten ihmisetkin voivat syttyä itsestään tuleen. Tuosta noin vain.

Shoppailuni on viime aikoina rajoittunut Stadiumiin sekä postimyyntitilaukseen esim. H&M:stä. Minulla on jo vähän ikävä Indiskaa ja River co:ta. Odotan innolla lopputiliäni. Niin, taisin unohtaa mainita, että irtisanouduin eilen. Koska olen niin impulsiivinen.

Liskojen yö

Väsynyt Kaikkonen pääsi eilen (tarkalleen ottaen siis TÄNÄÄN) kotiin klo 2.57, sillä eräs Aki (nimi muutettu), puolipakotti Kaikkosen katsomaan elokuvaa yömyöhään.

klo 3.10 makaan sängyssä. itkettää ja on paha olo.

klo 3.21 missä helvetissä hesari viipyy?!

klo 3.23 poliisi pamputtaa sinisellä autollaaa-uaa, sinisellä autolla (ei se voi mennä noin...?)

klo 3.31 hesari kolahtaa 10min myöhässä. mieleni tekee juosta käytävään sen hulttion perään, joka kehtaa järkyttää rutinoitunutta ihmistä näin.

klo 4.15 pesen naamani uudestaan. ihan varmuuden vuoksi.

klo 4.50 kuuntelen Jipun Kukkakaupan kulmalla sekä T.a.T.u:n Show me loven. itkettää taas ja mietin voivatko pelkät omega-3-kapselit poistaa pahan mielen. juon lämmintä ja väljähtänyttä (lue: pihinätöntä) mies-colaa ja yritän jälleen nukkumista.

klo 5.15-5.20 nukahdan ja alan näkemään painajaisia töistä, putoamisesta sekä menneisyydestä.

klo 7.46 herätyskello soi, olen pirteä ja lähden töihin ensimmäistä kertaa yli kahteen viikkoon. olen hikoillut saavillisen vettä ja mietin, voiko liskojen yö tulla, vaikka ei ole kännännyt yli viikkoon?!


EDIT: Tästä unohtui tietenkin koko yön kohokohta, eli joskus klo 3.32-4.00 välillä luovutin, ja varastin äidiltäni Buranan kutossarjalaisen.

Helkkarin hyvin menee

Kaikkosen terveystietoja:

lepopulssi: 59-64
verenpaine: 105/65
huone ympärillä: pyörii
lääkitys: helvetin upea
tosi ystävät: ovat olleet parhaita!


Asiaan. Kahdeksas virallinen sairaslomapäiväni lähentelee loppuaan, ja alan oikeastaan jo pelkäämään töihin paluuta. On uskomatonta, kuinka paljon aikaansa voi käyttää tehden kotona eimitään. Kuten katsoa roskasarjoja putkeen, puhua kanille/kukille/tiskikoneelle (mene päälle helvetin persehuora ja pese ne tiskit...) tai selata vanhoja juorulehtiä läpi, vaikka ne olisi voinut jo seitsemännen lukukerran jälkeen lähettää kohti Ämmässuota.

Toissapäivänä tosin minut vietiin lauantai-illan kunniaksi Karkkilaan, Forssaan sekä Hämeenlinnaan. Ensimmäisessä kohteessamme huomasimme kyseisen kunnan ainoan ilon olevan amistelu ABC:n pihalla mopoilla ja isoveljien matolaatikoilla. Keskistopilla törmäsimme kaupungin yöelämään, joka hänkin tosin oli jo yksin matkalla kotiin keskiyön kieppeillä. Viimeisimmässä löysimme jo meininkiä, kuten tanssiravintola Tanssivan Kolibrin (emme uskaltautuneet sisään). Koska kaupunki ei ollut kenellekään seurueestamme tuttu, yritimme seurata paikallisia kuskeja Hämeenlinna pimppiralli-tourin löytämiseksi. Kaikki kuitenkin vain ajoivat koteihinsa tai olivat muuten vain niin kovin..äh, hämeenlinnalaisia. Juuri kun olimme luovuttaneet, ja tankkasimme El Tujéromme (lausutaan Tuheero), vierestämme pyyhälsivät etsimämme. Amis-opeleita, tummennettuja takalaseja, amisviiksillä ja pilottitakeilla varustettuja kolleja. Kyllä, kylän kokoontumispaikka olikin suoraan nenämme alla. Kävimme heittämässä noin 10 sekunnin rundin. Pidempään ei pokka pitänyt. Ei enää tässä iässä.

Tiukkaa

Kuuntelin juuri lähietäisyydeltä toisella korvalla sotaeokuvaa ja toisella korvalla todella kiukkuista näpyttelyä, jonka tuotoksen voi lukea TÄSTÄ. En tiedä kumpi oli pelottavampaa; sotaelokuva vai tiukan linjan näpyttelijä.