There's a party in my pants and no-ones invited

Tänään satoi lunta. Ihan siis oikeaa lunta, eikä mitään märkää loskapaskaa. Kylmää, kiinteää hötölunta, joka leijaili kauniisti ilmassa hitaasti. Ihailin ilmiön tanssia bussin ikkunasta taustamusiikkinani Gary Julesin Mad World, kunnes hienon haikean hetken katkaisi vittumaisen ämmän mulkaisut kohti vieressäni istuvia teinityttöjä, jotka olivat ilmeisesti kiroilleet liian kovaan ääneen tai puhuneet sukupuolielimistä niiden oikeilla nimillä. Mielestäni ne tytöt oli tosi rock ja ihania.

Päätin ryhtyä selibaattiin. Mistä johtuu, että nyt oltuani x-määrän päiviä ilman seksiä, se on ainut asia mikä pyörii mielessäni? Olen iskenyt jo kaikessa kiimassani silmäni "kakskytvailleneljän"-bussin vakiokuskiin, jonka ihana naaman punotus perverssinä mielenkiinnonkohteenani vetää polveni veteläksi. Kyseessähän on siis suunnilleen ikäiseni herrashenkilö, ettei kukaan luule minun niin perverssiksi sentään muuttuneen, että haaveilen jo hopeaketuista. Itse asiassa pohdin tänään sitä, milloin oikein tulin niin vanhaksi, että joutuu murehtimaan sitä, että onko liian vanha tapailemaan jota kuta itseään nuorempaa miestä. En kuitenkaan ainakaan aivan vielä olisi valmis ottamaan itselleni puuman mainetta. "Veljeni" kutsuu itseään nimellä Predator viitaten siihen, että metsästää itseään huomattavasti nuorempia naisia baareissa. Tylyyn tyyliin kuuluu tiukka tuijotus, johon teiniprinsessat tuntuvat lankeavan.

Mieleeni tuli juuri keskustelu viime talvelta, jonka kävin erään ihastuttavan homopojan kanssa oltuani muutaman viikon ilman seksiä. Totesin, että panetuksen määrä on kasvanut niin isoksi, että minulle riittäisi lyhtypylväs. Poika vastasi tilanteesta olevan samanlainen, ellei jopa pahempi, ja kommentoi, että hänelle riittäisi puu, missä on oksa.

Kaikkonen käy töissä

Opettelin tällä viikolla käyttämään uutta nettikalenteriani ja totesin asiakkaiden nähden olevani "tyhmempi kuin luulinkaan".

Vielä muutama kuukausi sitten ajattelin, etten ikinä homma Crocseja. Niissähän ei itsessään varsinaisesti ole mitään vikaa, vaan siinä, mitä ne edustavat. Lähinnä siis ärsyynnyn suuresti ihmisistä, jotka kuvittelevat, että niitä voi käyttää muuallakin kuin töissä (ja tähänkin tahtoisin vetää rajavedon vain tietyille työpaikoille) sekä mökillä. Jostain syystä kuitenkin hiihtelin kuluneella viikolla alle viikon vanhoissa pinkeissä Crocseissani pitkin Erottajankatua. Päätin, että ihmiset eivät saa tuomita minua, sillä minulla oli sairaalavaatteet päällä. Siis työntekijän, ei potilaan.

Keskiviikko alkoi kovin lupaavasti.
1. Kävin lääkärissä, joka osoittautui täydeksi urpoksi kyselemällä "no millaista tää sun huimaus on". Vastasin "no sellaista, että huimaa". Lisäkysymyksenä Tohtori Urpo jatkoi "joo, kuvaile miten". Just just.
2. Hain sushia, mistä sain ruokamyrkytyksen. Pahoinvointi alkoi torstaisena aamuna. Tarkennettuna se ilmeni niin, että puklasin hieman oululaisen tehtaanjohtajan päälle.
3. Ratikassa spurgu istua parin metrin päässä. Huomasimme kanssamatkustajien kanssa, kun spurgun lahkeesta valui kuset. Helsinki on kulttuurikaupunki.
4. Kaikki olisivat tahtoneet tarjota minulle viinaa, mutta olin autolla liikkeellä.

Leivontaa ja krapulaa

Feta-pinaatti-piirakka (kaksi kuvaa alla) tuli uunista ulos erittäin rumana, mutta oli vetäytynyt oltuaan yön yli jääkaapissa. Kriisiydyin kuitenkin illalla ja päätin hyvän tupakkalakon jälkeen antaa itseni polttaa muutaman tupakan piirakkakatastrofini takia. Onneksi eräältä ihanalta naiselta tuli lohduttava viesti, jossa luki "Muru sun piirakka on varmasti kaunis". Tässä ohje piirakkaan:

200g margariinia
200g vehnäjauhoja
1tl suolaa
2tl paprikajauhetta
0,5dl kylmää vettä

300g pinaattia (pakaste tai tuore)
100g sipulia
350g fetaa (muista huuhtoa vedellä)
2 kananmunaa
400g smetanaa
200g kermaa
tilliä ja ruohosipulia silppuna
150g juustoraastetta

Kuullota sipulikuutiot ja pinaatti pannulla. Valuta vedet pois. Sekoita munat, smetana, kerma, tilli, ruohosipuli, pinaattisipuliseos ja fetajuusto yhteen. Kaada täyte pohjan päälle, ripottele päälle juustoraaste ja paista 180 asteessa 40 minuuttia.

Yllä rieskarullia. Taivaallisia. Etenkin nyt, kun on darra. Ohje alla. Yhdestä täytesatsista riittää noin viiteen rieskaan (käytin Fazerin rieskoja, paketissa 7 rieskaa).

Täyte:
2dl kermaa vatkattuna
200g tuorejuustoa (maun mukaan, näissä käytetty Creme bonjourin aurinkokuivattutomaatti-juustoa)
loraus sweet chili-kastiketta
300g kinkkusuikaleita (tai tonnikalaa/katkarapuja/lohta/kanaa pienenä silppuna)
yrttejä maun mukaan
puolikas sipuli (kannattaa pyöräyttää blenderissä todella pieneksi)

Sekoita aineet keskenään tasaiseksi massaksi ja levitä tasaisesti rieskan päälle. Rullaa rieska ja kääri folioon. Pakasta väh. 2h. Ota pakkasesta pari tuntia ennen tarjoilua ja leikkaa n. 1cm paksuisiksi paloiksi ja laita sulamaan jääkaappiin.

Yllä yksi suosikkileivonnaisistani, joka on helpoimpia mitä voi tehdä!

Saksanpähkinä-porkkanakakku

Kakku:
2dl saksanpähkinöitä rouhittuna
3 kananmunaa
3 ½ dl sokeria
1 ½ tl ruokasoodaa
1½ tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
1rkl kardemummaa
1rkl kanelia
4dl vehnäjauhoja
4dl porkkanaraastetta
2½ dl rypsiöljyä

Täyte:
2dl tomusokeria
200g huoneenlämpöistä voita
200g philadelphiajuustoa
3tl vaniljasokeria


Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi. Lisää rouhitut saksanpähkinät, ruokasooda, leivinjauhe, suola, kardemumma, kaneli ja jauhot. Lisää sitten porkkanaraaste ja öljy, Sekoita tasaiseksi. Kaada taikina voideltuun irtopohjavuokaan. Paista uunissa 200c:ssä 30-40min. Kokeile kypsyys tikun avulla. Mikäli kakun pinta alkaa saavan liiaksi väriä ennen kakun kypsymistä, peitä kakku alumiinifoliolla ja jatka paistamista. Anna kakun jäähtyä hyvin.

Vatkaa tomusokeri, vaniljasokeri, voi ja philadelphiajuusto. Levitä tasaisesti kakun päälle. Laita vielä pariksi tunniksi kylmään ennen tarjoilua.

Verta!

Hysteria tulee kutsumatta. Nyt ei saa ymmärtää väärin; oikeasti pidän joulusta! Mutta se, että se tunkeutuu asuntooni postiluukustani sisälle jo lokakuun alussa on vaan...väärin!! Mainostulva alkoi tänä vuonna virallisesti tänään, jolloin kolmen eri yrityksen toimesta minua muistutettiin siitä, että tulisi olla taas hyvä sukulaistyttö/ystävä/työkaveri ja alkaa tuhlaamaan rahaa, jota on perse hiessä kerätty koko vuosi kasaan. Todellisuudessahan en ole tänä vuonna säästänyt mitään palkoistani ja veronpalautuksenikin olen suunnitellut käyttäväni visa-laskun maksamiseen tai uuden keittiön hankintaan. Ja faktahan on se, että kuka tahansa kusipäinen pelimies, kuten minä, pidän eniten itsestäni ja omista rahoistani.

Koska Pelimies Kaikkonen on ahneempi, itsekkäämpi ja tylympi kuin koskaan aiemmin, se yrittää vastapainoksi tehdä jotain, mikä olisi mukamas korvaavaa toimintaa. Suunnitelmani verenluovutuksesta meni mönkään, kun kireähkö lääkäri ilmoitti, etten alhaisen verenpaineeni vuoksi saa luovuttaa verta. Minusta tämä oli naurettavaa, sillä viime viikolla kävin verikokeissa ja aina hoitajan asettaessa uuden tuubin neulaan, veri suorastaan vaahtosi vauhdinhurmassaan.

Kaikkonen teki eilen Mertsit eli leikkasi sormeensa. Pelimieskin kaikessa täydellisyydessään siis kykeni tekemään virhearvion keittiöveitsen kanssa. Verta pulputti kolmen vartin verran, jonka aikana Itse Täydellisyys harkitsi ainakin 16 kertaa lähtevänsä päivystykseen ja 16 kertaa päätyi ratkaisuun, että Marian sairaala on sunnuntaina liian täytetty krapulaisilla baaritappelijoilla, asfaltti-ihottumaa täynnä olevilla nisteillä ja mummoilla, jotka menevät sinne vaan tukkimaan päivystyksen vain ollakseen vittumaisia (I'm on to you!!). Vasta painesiteen sidonnan jälkeen roiskinta loppui. Ja tähänkin tarvittiin vihje/käsky rajavartiolaitokselta. Tänään haava (joka näin ohimennen vaikuttaisi nirhanneen jotain hermoa) näytti jo todella sairaalta. Näytin sitä eräälle kirurgille, jolta sain kommentiksi "HYI VITTU!!". Siis nyt on kyseessä dude, joka leikkaa ihmisiä ja näkee ällöjä juttuja päivät pitkät.

Ja lopuksi vielä päivän toteamukseni, johon kaikki varmasti voivat yhtyä; en ole saanut orgasmia, mistä en olis pitänyt.