Pyhä pekoni

Koska Pelimies Kaikkonen on sinkku, päätti hän lisätä hieman aktiviteetteja elämäänsä. Näillä pienillä elämäniloilla täytetään tyhjyyttä, joka jää, jos vain käy töissä ja sieltä suoraan palaa kotiinsa pienen Markun iloksi. Tällaisessa touhussa täytyy silti olla varovainen, ettei käy niinkuin nyt on käynyt allekirjoittaneelle. Kalenteri tursuaa ja aikataulut ovat tuntien ja joskus jopa minuuttien tarkkuudella. Rumba alkaa tänä iltana, kun aion mennä töiden jälkeen Töölön sairaalaan tarkistuttamaan keväällä murtunutta jalkaani, joka on alkanut oireilemaan jälleen. Koska sairaalat ovat usein täynnä sairaita ihmisiä, olen varautunut pitkään odotukseen; ehkäpä jopa aamuun asti. Olen jo valmiiksi suunnitellut, että voin sieltä päästyäni suoraan kaahata luovuttamaan verta ensimmäistä kertaa elämässäni. Lauantaina aion osallistua Meditaatio retriitille ja kenties löytää itseni. Elokuussa aion luovuttaa munasoluja, ja toivoa, etteivät ne pikku sontiaiset sitten vuodesta 2030 lähtien löydä minua.

Aloitin myös Atkinsin dieetin eli karppauksen eli ketoosi olisi toiveissa. Se on itsessään jo aikamoinen aktiviteetti. Se pekoni siis. Ja se määrä, mitä kaikkea ihminen voikaan keksiä lihasta, kalasta, juustosta ja kananmunista! Ja kuinka onnellinen pieni Markku onkaan kaikesta näistä herkuista, joita hänenkin kuppiin aina helähtää. Keksin myös täydellisen tavan, millä saan kissan raapimaan raapimispuutaan, eikä esimerkiksi seinää; hinkkaa vain pekonipaketin tyhjiä kuoria raapimispuuhun, niin johan alkaa pikku Mannerheimia puu kiinnostaa.

Kesäkuu!

Hyvää kesää pikku palleroiset!

Kuluva vuosi on mennyt Kaikkosen taloudessa pikakelauksella. Tammikuisella pikkujoulureissulla murtunut jalka on jo lähes parantunut. Sillä jopa osallistuttiin viime perjantaina Suomen Sotilasurheiluliiton järjestämälle Kesäyön marssille ja matkana 10km. Ensimmäiset 3-4km sääjumalat muistivat meitä ihanaisella kaatosateella, joka tuntui 12c kelissä melkoisen jäätävältä. Kieltämättä viimeiset 2km meni hampaat irvessä nilkassa tuntuneen viiltävän kivun johdosta, mutta maalissa odottava Jone Nikula antoi motivaatiota. Tosin päästyäni maaliin kävin hetimiten istumaan, korkkasin Battery-tytöiltä saamani virvoikkeen ja pistin spadduksi. Tämän ohella päästin suustani jok'ikisen kirosanan, jonka osaan ja kirosin kaiken urheilun alimpaan helvettiin. Seuraavana päivänä pers-reisi seutu oli kipeä mutta onnellinen.

VÄLIMAINOS:
Olen myymässä autoni, sillä perheellisenä naisena (minä + Markku 4,2kg) tarvitsen farmari Volvon. Nyt myyn pois siis vm '01 Volvo S40. Kilometrejä Herra Kersantilla on 166t ja moottori 1.6. Juuri huolettu ja muutenkin kovin rakastettu. Kattoluukkua ei ole, mutta voin kaupan päälle sellaisen rälläkällä tehdä.

Mitäs muuta? Olen kirjoittanut kirjaa, aloittanut uudessa työssä kuntokeskuksessa, värjännyt itselleni tekoälyn ja flirttaillut autosta käsin ventovieraille.