Täällä jälleen.

Olipa sitten ihanaa ja kamalaa palata töihin tänään. Kamalaa, koska olisin voinut vielä lomailla ja koska täällä oli asiat hieman sekaisin. Ihanaa, koska tämä "työviikko" on lyhyt ja koska täällä minua odotti joululahjoja (alkoholia ja musiikkia)! Jehjeh! Niin, ja täällä ei oikeastaan ole kovin montaa muuta hullua töissä. Oli helppoa tulla töihin, sillä työmatkani kesti 2,69 krt vähemmän, kuin normaalisti. TGIV eli oi ihanat välipäivät ja laiskat suomalaiset porvarit, jotka voivat noin vain jäädä pois töistä IHAN NORMAALINA TORSTAINA, koska eivät vain jaksa kaiken sen kinkun syönnin jälkeen tehdä oikeastaan juuri mitään.

Joulu oli aivan mahtava. Etenkin, koska sain avata lahjani yhtä (ja parasta) lukuunottamatta jo sunnuntaina. Olen aina ollut kateellinen Ent. partiolaiselle, koska sillä on 23.12 synttärit, ja sai aina jo päivää aiemmin avata lahjoja. Mutta nyt äiti antoi luvan avata ajoissa, sillä aattona olin jo klo 10.02 aamulla juomassa lonkeroa muiden suomalaisten urpåjen kanssa.

Saavuimme Tallinnaan aattona puolen päivän kieppeillä ja jo lähes heti olimme hieman..öh, no, eksyksissä. Hotelli ja sen vieressä sijaitseva alkolandia kuitenki löytyivät suhteellisen nopeasti ja pääsin vielä illan aikana jopa kylpylöimään (=aiheuttamaan suurta pahennusta kanssakylpylöijien parissa) ja juomaan cosmopolitania trooppisissa tunnelmissa. Puolen yön aikoihin sukelsimme Tallinnan yöelämään aloittaen Virun Amigo-ravintolasta, sillä olimme saaneet käsiimme tiedon, että eräs kuuluisa venäläinen bändi oli siellä soittamassa. Ihan kivaa polkkaa, mutta siinä vaiheessa olin todella hämmentynyt, kun eräs kappale kuullosti aivan Kwanilta. Hmmh.

Seuraavaksi siirryimme Venus clubille (häpeän edes myöntää käyneeni tuon nimisessä paikassa), jossa tapasimme norjalaisen kännitoverin Frankin, jonka persoonasta kertoo tarpeeksi se, että sillä oli norjan lippu tatuioituna käsivarteen. Mutta hällä väliä, se tarjosi juomia, maksoi kyydit ja kuljetti meitä ympäri keskustaa.

Viimeisessä stoppipaikassa (noin klo 6 aamulla) olin vastuuntuntoinen nuori neito, joten annoin poikaystäväni juoda vain alkoholitonta olutta. Seuraavana aamuna kankkunen oli kuitenkin infernaalista ja sain lähes Phil Collins-darran, sillä seurani oli NIIIIIIN ÄRSYTTÄVÄÄ. Mutta se (=kankkunen) meni pois ja illalla söimme ihanassa Olde Hansassa masut täyteen. Siis oikeasti söimme puolikkaan ravintolan (n. klo 21-23), mutta silti siellä käytyämme komeampi osapuoleni otti pubista vielä leikkeleen kotievääksi (n. klo 24). Niin ja yöllä (n. klo 02) kävimme vielä hakemassa ruokaa huoltoasemalta. Eikös jouluna kuulu syödä?!

Tapaninpäivänä laitoin Visan vinkumaan ja tuhlasin NC:ssä mm. Espritin liikkeessä. Mutta siihen oli mooooonta hyvää syytä; pieni krapulanpoikainen, menkat, alennusmyynnit ja se, että omistan Visan.



Tämä oli jouluinen tarina sunnuntain ja torstain välisen yön kännistä. Kuvakooste tulee jälkikäteen.

Kaikkosen joulutervehdys

Tosi vitun hyvää joulua sitten vaan kaikille ja helvetin upeeta uutta vuotta. saatana. Viihdemonitoimikeskus Kaikkonen vetäytyy etelään. Kärsikää, luuserit.

Summa summarum...mumsurmurm

Olen kipeänä. Ja poikaystäväni fanittaa Anna Abreuta. Eipä mulla muuta.

Oi ihana aamuruuhka!

Semi-virallinentiehallintoviranomainen Kaikkonen on ottanut arkirutiiniksen vertailla useita mahdollisia reittivalintoja välille "koti"-työpaikka, joita Espoo-Helsinki-Vantaa alue tarjoaa enemmän kuin liikaa.

Käytössä on kaksi eri kehä-tietä, neljä eri moottoritietä ja yksi seututie. Näistä olen saanut jo muodostettua kuusi eri upeaa reittivalintaa. Ihan vaan ettei kävisi aika tylsäksi. Tänään käyttämäni K3->3->K1 (olen myös kehittänyt oman kieleni) osoittautui oikein päteväksi. Tosin loppupeleissä se ei säästänyt aikaani kuin 4min normaalista K3->4->K1-reitistäni.

Tässä oli taas elävä esimerkki siitä, kuinka tylsää ja väsynyttä voi ihmisparan keskiviikkoaamu olla. Sori.

Vit' mää mitää tee...

Tämä on niiiin julmaa. Ne meinaa pakottaa Kaikkosen joulun välipäivinä töihin! Eli siis ensin ennättää totutella viiden päivän ajan siihen, että saa oikeasti nukkua oikeita yöunia (pidempiä kuin 5h!!), vetää aamupalaksi maustekakkua ja irish coffeeta sekä katsoa vaikka koko päivän piirrettyjä täydet flanellivaatteet päällä. JULMAAJULMAAJULMAA.

MUTTA! Aina-niin-ovela Kaikkonen keksi ratkaisun. Kukaan ei nimittäin kertonut sille, kuinka virallisesti välipäivinä kuuluu olla. Joten THA MAASTERPLÄN (sori kaikkien teidän ei-pissisten silmien puolesta) on se, että se tulee töihin päällään mukavat välipäivä-vaatteet (no on se termi, jos mie sanon niin), tohvelit jalassa juomaan kaakaota ja katsomaan piirrettyjä. Oikein nohevana se saattaa ehkä vielä ottaa mukavan käperrys-asennon sohvalla ja vetää viltin harteilleen. Nyt sitten pitää vaan toivoa, ettei paikalla ole ihan älyttömästi ihmisiä. Tuskin on. Hullu vapaaehtoisesti töihin menee, kun voisi olla kotona vetämässä torstaiaamun upeita kalsarikännejä esim. halvalla viskillä.

Ainiin, jonkun täällä työskentelevän miehen vaimo ei anna paistaa kinkkua kotonaan, koska "sit se hajuu jää hengailee ympäri kämppää..". Eikö joulun kuulu haista hieman teurastetulle pikku nasulle?


PS. Lähetin vasta tänään joulukortit, sillä olen hyvin kiireinen ja tärkeä ihminen. Niin.

Olipa kerran Kaikkonen

On ihan turhaa kuvitella, että vahvassa humalatilassa...

-Osaisi tanssia kaatuilematta (sori ent. partiolainen KV, kaadoin sinut ainakin kerran)

-Saisi vielä ostettua juomia ("miten niin et myy mulle. ite oo jurris. saatana"[oikeasti olin vain väärällä puolella tiskiä. eli sillä, minne ei ollut tarjoilua. paska fennia])

-Osaisi antaa ajoneuvoja kuskille (Otaniemeen ja Vantaalle ON vaikea löytää)

-Saisi oven turvalukon auki ongelmitta. Olin oikeasti noin 45min rappukäytävässä rukoilemassa pikkuavainta menemään siihen perhanan lukkoon. Jossain vaiheessa luovutin ja lyhistyin lattialle. Melkein itkin, koska kännykkäni akkukin oli loppu. Hengähdyksen jälkeen kasasin viimeiset voimani ja runttasin lukon väkisin auki. Ja todella toivon, etten ole soittanut naapurin ovikelloa.

-Tajuaisi tehdä asialle jotain, kun huomaa, että akku on loppu ja pitäisi muutaman tunnin kuluttua päästää asunnon omistaja kämppään sisälle, kun hän saapuu töistä. Ratkaisuni ongelmaan: riisuudu ja sammu sänkyyn. Jesh.


ps. krapulassa söin pizzan (sain apua), kebiksen (sain apua), pariloitua lohta vs-perunoilla ja spagettia. huh. siksi tänään lounaana on kurkkua, tonnikalaa ja raejuustoa. hyvää, mutta saan paremman omatunnon.

Hävettää

...ja vitun paha olo...

Qualities I look for in a partner

Hei hei, sie sie, voisin olla siun emäntäs...mikäli...

-Osaat pelata hyvin ristiseiskaa, sillä mikään ei ärsytä minua enempää, kuin ihmiset jotka eivät ymmärrä näin simppeliä peliä, ja tekevät siinä virheitä.

-Et vihaa juustoja/valkosipulia/kalaa/krapulassa tekemääni ruokaa, joka on puoliksi palanut pannuun kiinni, ja sisältää em. tuotteita.

-Omistat ajokortin (ja mielellään myös auton ja toivottavasti olet parempi kuski kuin minä), olet käynyt intin (mikäli sinulla on asevelvollisuus), ja sinulla on opiskelupaikka/työpaikka (ja käytkin siellä..edes joskus).

-Et ole sukulainen.

-Olet pidempi kuin minä (eli 158cm tai pidempi).

-Syöt Domino-keksejä oikeaoppisesti. Eli: keksiosuudet irroitetaan toisistaan kiertämällä. Ensin syödään se puoli, missä ei ole töhkää. Sitten vasta se toinen puoli. Ja tosi hc-tyyppi järsii vielä siitä töhkäpuolesta reunat ensin pois. Rock.




-Kestät kiukutteluani (ei pelkästään aamuisin ja krapulassa)-Ymmärrät miksi salilla piestessäni säkkiä kiroan nimeäsi, jos olet viime yönä valvottanut minua humalapäissäsi.

-Et valvota minua humalapäissäsi, jos minulla on seuraavana päivänä töitä.

Tätä päivitetään sitten koko ajan, ideoita otetaan vastaan...

Seksiterapiaa pervoille

Pää on tyhjä, ja kun alan miettimään, mitä joululahjoja ostaisin, pää menee tyhjemmäksi (no voi mennä). Ahdistus ja paniikki pukkaa jo päälle, vaikka joulusiivoukseni on jo hyvällä mallillaan ja kortit tein jo pari viikkoa sitten (mutta en kehdannut vielä lähettää). Viime yön aikana meille on töihin mysteerisesti ilmestynyt aulaan joulukuusi. Ajattelin ilmoittautua vapaaehtoiseksi koristelijaksi koska
1) se on kivaa
2) ei tarvitse tehdä tylsiä "aikuisten töitä" (=katsoa simpsoneita niin kauan, että silmiä särkee)
3) en usko, että jouluumme kuuluu tänä vuonna joulukuusta
4) en usko, että kukaan muu osaisi koristella sitä yhtä hyvin kuin minä.

Joulu yllätti taas (niinkuin viimekin vuonna. ja vielä samoista syistä). Ensinnäkin täällä ei ole lunta/tiukkaa pakkasta, joten lähinnä näyttää alkukeväältä. Se hämää, koska käsittelen fiilikseni aisteillani, enkä aivoillani (=käyttäen kalenteria). Toisekseen viime vuonna joulu meni ohi rajusti muuttuneen elämäntilanteen vuoksi ja tässähän tätä on härväilty tänäkin vuonna juuri ennen joulua. Mutta toisaalta, milloin Kaikkonen ei härväisi? Ehkä silloin, kun joku on avaa sen rintsikat Shellin kahviossa. (Kiitti eilisestä.)

Nyt siirryn koekaniiniksi ravintolalle maistamaan tuoreita ruispipareita (häh?).


No niinpä niin, ei tuo otsikko mitenkään itse tekstiin taas liittynyt. Pitäisikö?

Shoppailuterapiaa hulluille

Eilen hatutti, vitutti, kiukutti ja kaikkea siltä väliltä. Siis siihen asti, että pääsin shoppailemaan itselleni joululahjoja. Ostin kahdet kengät, ja toisilla niistä osaan jo kävellä. Mukaan tarttui myös 4 joululahjaa, ruokaa suurinpiirtein ihan vitusti ja monen monta tuntia dvd-materiaa. Pakko myöntää, että Vantaalla on jotain hyvää eli Jumbo.

Tänään täällä kävi Jaakko Salovaara (muistaako kukaan vielä? JS16?! Haloo?). Tää paikka onnistuu yllättää mut uudestaan ja uudestaan. Vähän niinkus ne Duudsonit täällä noin kuukausi sitten. Mä vaadin tänne lisää semi-julkkiksia (ei Suomessa oikeita ole), jotka nostattaa mun päivän tasoa ainakin ihan vitusti. Jesh.

Unohdin muuten eilen mainita aamuruuhkassa ohittamastani pasista, jonka luukusta kurkisteli veikeä poika. Oli ehkä oudoin näky ja harkitsin vakavasti lääkityksen lisäämistä.

Nyt on luvassa kaiken työmoraalin (=rippeiden) rapiseminen, sillä havaitsin voivani katsoa Simpsoneita töissä. Joten pakko kai se on tästä poistua "työn pariin".

Enää VAIN 81 päivää lomaan

Juuri nyt toivoisin, etten ollenkaan 1) olisi herännyt tänään (tai siis en herännytkään, sillä en nukkunut silmäystäkään) 2) tekisi töitä 3) olisi ikinä syntynyt. Syntisen paha olo. Huh.

Päätin piristää itseäni automatkalla töihin (joka kesti 53min, koska joku munapää oli tyhmyydessään ostanut pikkupögön, mikä jätti YLLÄTTÄEN *hahaha* tielle, tehden aamuruuhkasta vielä perseisemmän) kuuntelemalla pitkästä aikaa Basso-raaaaadiota. Erään kipaleen kesken ne ihme tyypit siellä feidas sen pois ja pisti pari mainosta väliin, jonka jälkeen kyseinen biisi jatkui siitä mihin jäikin. Mit' vit'...?!?! Äh..olen liian vanha (tai nuori) ymmärtämään moista.

Väsymys ei sovi mulle. Neuvoin juuri erään ulkomaalaisen herrasmiehen paikkaan, joka on käytävällä toinen ovi oikealla, sanomalla "second floor on the right side". Yepyep.

Itä-Vantaa on jo tunkeutunut ihoni alle. Eilen päälläni oli isohko huppari (omat vaatteet oli likaisia, seliseliseli) ja kuuntelen autossani Kapasiteettiyksikköä (ja osaan jo sanat ulkoa) ja lista vain jatkuu. Vedin myös pe-la välisenä yönä ns. kostokännit klo 4.30-9.30 välillä, minkä aikana mm. auoin päätäni vantaalaisille kaksoisveljille (ne ei ees tajunnu), join kossua mikä oli blandattu koskenkorvalla (aivan), saunoin ja vonkasin. Viimeistä en tunnusta, mutta minulle väitettiin niin.

Pelimies Kaikkosen hempeilyt

Ei tästä blogista enää tule mitään, kun ei oikeastaan enää ole mitään kummempia kyräilyn aiheita. Hihi, saatana (mä NIIIIN fanitan sitä maailman pienintä mummoa, joka näin sanoi).
Tai no, vähän harmittaa se, että eilen tuli veronpalautukset (noin 2:n vkon bruttopalkka) ja ne on tilillä, mihin minulla ei ole korttia (Nordea ei enää pitänyt minua kunnollisena kansalaisena) ja olen ehkä jopa mahdollisesti kai jotenkin onnistunut kadottamaan nettitunnukseni kyseiselle tilille. Mutta hätä ei ole tämän näköinen. Minulla on nyt Visa ja sitä kuuluukin vinguttaa.

Eilen käytin kuitenkin pankkipuolta kortistani (oli vielä palkan rippeitä marraskuun palkasta, joka tuli perjantaina) ostamalla IKEAsta (se saatanan kätyrikauppa *mutinaa&murinaa*) hyvin miehekkään kokoisen tv-tason. Sen sijaan miespuolinen kanssakärsijä hamusi kaikkea kivaa vuodevaateosastolta ja olin oikeastaan aika kade. Siis siihen asti, että pääsin itsekin uusien vällyjen väliin nukkumaan. Ja siis sainhan sentään sitä unta ruhtinaalliset 2½h.

"Tee mitä haluut, mut älä pane muita miehiä". Huimat on rajoitteet, mitkä Kaikkoselle on asetettu. Ja näyttäisi siltä, että Kaikkosen Pelimies-päivät ovat menneen kesän sateita. Tai jotain.

Haloo Jorvi?! Täällä Kaikkonen, nähdään pian.

Kuinka paljon voikaan saada aikaiseksi yhden (1) työpäivän aikana?! No ainakin 30 joulukorttia, hyvin liimaiset sormet ja päätöksiä, joita muut eivät osaisi tehdä ikinä.

Ja tämä peli oli niin herttainen, että pelasin parikin kertaa.

Ja Kaikkonen elää tunnetusti todella jännittävää elämää. Tämänkin illan suunnitelmissa on mm. 30 kirjekuoren metsästystä kotoa, hiusten värjäystä ja päiväunien nukkumista. Jotta menisi todella jännittäväksi ajattelin myös leikellä omat hiukseni ja lähteä vielä illalla ajelemaan. (Haloo, tietty, on tullut lunta=on liukasta=on kivaa+ei jää nastoja renkaisiin)