Hyvää joulua

Terveisiä toimiston joulupossuilta

Kysymyksiä ja toteamuksia

Katti-Mattinen: Oliko sen ankka-paikan nimi 222? Näin siitä unta ja nyt hämää. Tahtoisin myös onnitella näin "julkisesti", kun kerran se myöhästyi.

Lasse: Mitä vittua sun boolissas oli? Ja anteeksi, että laattasin sun rappukäytävälle. Mutta se oli vaan sitä helvetin hikkavettä. Olis vaan pitäny pysyä viinassa.

Aino: Mulla on vieläkin sun lahja. Nähdään joulun jälkeen ahtaassa helsinkiläisessä asunnossa.

Aki: Kiitos, kun veit mut kotiin mun omalla autolla, suostut vielä puhumaan mulle, toit mulle krapularuokaa ja veit shoppailemaan.

Jesse: Miten sä voit olla noin ärsyttävä ja et edes muista, että "enemmän mitä"?

222

Eräiden naisten keskustelu

Neiti A: kerro minulle, kuinka sanoa miehelle kauniisti että tämä on vain seksiä, eikä sen vakavemmaksi muutu?

Neiti B: hahahaha, nyt sanot sille, että ”sä olet P-A-N-O!!!”

Neiti A: ku ei voi silleen ilkeesti sanoo tai oisin jo tehnyt sen, mut tätä miestä en haluu suututtaa, ku meillä sattuu olee yhteisiä tuttuja....kerroinko muuten tästä jo sulle...?

Neiti B: kerroit kai joo, sillon ku käytiin kebiksellä

Neiti A: joo ei ei tää oo enää sama mies!

Neiti B: hahahahhahahahahhahahahahhaha, voi ei! senki hassu tyttö....no, mä olen tässä välissä kerenny jo käydä kuksii paria 19v kundia: eli mä en tuomitse ketään…ja siis mä panin näitä kahta peräkkäisinä päivinä

Neiti A: hahhhaaaa!!!!!! mulla oli ihan sama homma tos pari viikkoo sit! toinen lähtee ni toinen tulee, hyvä etteivät rapussa kävelleet vastaan:

Neiti B: joo, siis mä vein A:n kotiin klo 18.00 ja klo 01.00 otin B:n kyytiin

Neiti A: hahhaaaaaaa…hyi meitä!

Neiti B: me ollaan vittu parhaita

Neiti A: kerran lutka, aina lutka!

Neiti B: hahahahahahahah

Seikkailun yö

Viime yönä tapasin exäni hyvin pitkästä aikaa. Juttelimme mukavia ja lähdimme ajelulle. Päädyimme Pohjois-Tapiolaan, jossa olen viettänyt aikaa viimeksi teininä. Exäni pysäköi autonsa ja käski minun odottaa sisällä. Hänen äänensävynsä muuttui todella oudoksi ja huomasin hänellä aseen, joten heti hänen mentyään poistuin autosta ja lähdin juosten kohti läheistä metsikköä soittaakseni herra Kolkille. Herra Kolkki oli humalialaisena muutamien kilometrien päässä, joten jostain syystä juoksin metsään piiloon. Hetken kuluttua tajuni lähti ja pääni retkahti sammalikkoon.

Heräsin vanhasta kodistani Espoosta, jossa asuin aikoinaan vanhempieni kanssa. Exäni oli vierelläni ja rakensi pommia, koska minä tiesin liikaa. Hän sytytti pommin, mutta sankarillisena heitin sen tiskikoneeseen.

Sitten heräsin tähän aamuun kylmässä hiessä uineena tajuten, että on ihan kivaa olla sinkku.

Ps. Tahtoisin myös mainita, että jääkaapissa on tällä hetkellä vain kaljaa, skumppaa ja kossua.

Karma

Tuhma Kaikkonen on ollut todella, no, tuhma. Siitä syystä korkeampi voima rankaisee sitä helvetin äpärää iskemällä sille koko naaman täyteen ihottumaa, jotta koko työyhteisö voi tirskua selän takana pizzanaama, teini, junnu jne. Oikeasti ihottumaa ei edes huomaa, ellei siitä erikseen mainitse muille, mutta Kaikkosen silmät on punaiset ja kutiavat.

Kääpis on kipeänä, ja me toivotamme pikaista paranemista.

Isin tyttö

Ajoin eilen Klaukkalaan. Se kuulostaa siltä, että se on todella kaukana ja että siellä on maatiloja, joiden pihalla on possuja. Todellisuudessa ajomatka töistä kesti reilun vartin. Perille saavuttuani sain isältäni paketoimattoman joululahjan, jonka sai heti käyttöön. Uusi hieno TomTom, jota seuraan nyt orjallisesti, enkä enää seuraa liikennettä. Koska isäkään ei ollut jaksanut paketoida lahjaa, hain hänelle paketoimattoman lahjan autostani. Billy Idolin kokoelmalevy, jota oli tietenkin pakko luukuttaa, sillä 14-vuotiaan "pikkuveljenikin" pitää viimeistään tässä vaiheessa opetella kuuntelemaan oikeaa musiikkia. Kyllä on tytär isäänsä tullut; meidän perhe ei paketoi lahjoja, eikä odota jouluun asti.

Söimme ruissareita duunareiden kanssa, jotka rakensivat isäni uuteen kotiin terassia takapihalle. Tässä ohessa "pikkuveli", jonka tapasin vasta toista kertaa, tuli näyttämään koetuloksiaan.
Jätkä on ihan nero! Keskiarvo niissä oli varmaan 9,5.
Se ei ole minulle mitään sukua.

Talviunille

Asetin eilen klo 15.49 mennessäni nukkumaan herätyskellon soimaan 7.30. Näin ollen nukuin maailman mahtavimmat unet ja nyt suunnittelen tekeväni saman tänään, koska se on parhaita asioita mitä vaan voi tehdä. Oikeastaan voisin ryhtyä osa-aikaiselle talviunelle; nukkuisin noin 2/3 ajasta. Arkisin voisin juuri ja juuri käydä töissä ja loput ajasta nukkua.

Tässä teille vielä hilpein kuva, mikä löytyi kamerani uumenista.

Back in the game

Ensin tahtoisin nyt mainita, että sille on syynsä, miksi minua kutsutaan Pelimies Kaikkoseksi. Se ei tullut esimerkiksi tyhjästä.

Tulin pitkästä aikaa oikeasti töihin. Viime viikolla kävin vain leikisti täällä pariin otteeseen pyörähtämässä. Ja koska työmoraalini on parantunut tonnista miljoonaan, kyseessä ei ollut motivaatiosaigon, vaan julmettu rintakipu sekä kadonnut ääni, josta ahkerat kommenttilaatikoiden lukijat tiesivätkin jo. Aloitimme aamun vertailemalla sitä, kuka on ollut noloin. Ja näitä juttuja ei nyt enää päihitä mikään muu, kuin se, että joku on käynyt källimässä vuohta. Ja kaukana ei ole selkeästikään oltu.

Ostin viime viikolla uuden puhelimen, koska se tuntui helvetin upealta idealta juuri silloin, kun ääntä ei lähtenyt ja lääkäri oli määrännyt puhekieltoon. Niin, ja varastin vahingossa sähköhammasharjan.

Valitin juuri pomolleni rintakivusta, johon hän totesi no älä minua syytä, että sun rinnat on kipeät.

Vodkasta tulee kahden päivän kankkis

Just tän takia sä oot hyvä sihteeri sössöttää keski-ikäinen henkilöstöpäällikkö, kenen eteen olen polvistunut wc:n lattialla napittamaan hänen housujaan, koska hän ei itse enää siihen kykene. Tunnen nyt olevani urani huipulla; tätä ylemmäs ei vaan voi enää päästä!

Myönnetään, olisi todella tekopyhää väittää, että kaikki muut hölmöilivät ja minä en. Sillä minähän hölmöilin. Ja ihme kyllä aamulla löytyi laukusta pullo salmaria ja jonkun Lucky strike-aski.

Darra oli niin kamala, että jouduin konttaamaan vessaan monestakin syystä.
1) olisin muuten oksentanut
2) olisin muuten kaatunut maahan huimauksesta
3) nivuset oli kipeät, mistä syytän jääkiekkoa, sillä olin, yllättävää kyllä, siveästi koko illan

Tilasin ihan helvetisti krapularuokaa siltä ihanalta pizzakuskilta, joka antaa aina 1€ hintaan ison limun ja jolla kestää max. 24min tuoda ruoat tilaushetkestä. Tämän jälkeen soitin kaikki tuntemani ihmiset + naapurin Jorman läpi varmistaakseni, että maailma on vielä pystyssä, vaikka olenkin juonut sen tyhjäksi kaikesta vodkasta.

Maailman kiltein Katti-Matti haki minut illalla old school-fiilistelylle Tapiolaan. Tämän jälkeen menimme Zinin kanssa tuplatreffeille krapuloidemme kanssa, joten me kaikki neljä päätimme, että Stadin kebab on ainut oikea rafla. Falafelejä seurasi 23.45 näytös Madagascar 2:sta, jonne meinasin kuitenkin loppumetreillä nukahtaa. Ei siksi, ettei ne eläinhahmot olisi olleet ihan helvetin hilpeitä, vaan siksi, että tein henkistä kuolemaa. Klo 1.30 otin taksin joidenkin vantaalaisten pissisten kanssa ja menin kotiin nukkumaan.

*pim* olen hetero!

Asiakas Täti: Vitunmäestä paskaa huomenta. Tahtoisin valittaa ja hieman tuhota jonkun elämäniloa. Voitko sinä auttaa minua? Munkuti munkuti-runk runk..

Asiakaspalvelija Kaikkonen: Jaahas. Täyttäkääpä lomake "vituttaa ja ahdistaa" niin palataan asiaan ja tilulilulaa..

AT: Ja sitten vielä mussun mussun ja jäpädäbä...

AK: Jaahas. Siihen onkin sitten oma kaavakkeensa. Tule hakemaan. Tai sitten älä.


Pimahdin eilen todella. Töissä siis. En siis asiakkaille, sillä heille olen kuin kuollut ahven, joka kuuntelee kaiken. Ja ne on vain ihmisiä, joita pitää ymmärtää. Kilahdin eräälle toimistolaiselle niin pahasti, että adrenaline rush sai minut niin hyvälle tuulelle, että loppupäivän vain hymyilytti.
Miten tässä näin kävi?! Kiltti tyttö ei enää jaksanutkaan myötäillä jokaiseen haukkumiseen ja törkeään kielenkäyttöön, vaan pisti hanttiin saaden pomonsa poistumaan tytön huoneesta vihaisena ja säikähtäneenä ja samalla ansaitsi eräältä taholta huvittunutta kunnioitusta. Ei enää päällekävelyä kiitos. Kaikella on rajansa, eikä kaikkea paskaa tarvitse niellä.

Käytin eilen autoni huollossa ja se maksoi melko paljon. Sanotaanko nyt vaikka näin, että siihen meni 74% kuukauden nettopalkastani. Kuunnellesani autoni vikoja ja kallista kustannusta katselin uusia kiiltäviä Volvoja ja mietin olisiko fiksumpaa vain napata tuosta uusi matkaan. Toisaalta tahtoisin myydä autoni ja liikkua vain taksilla, sillä silloin voisin esim. olla koko ajan humalassa.

Lähiön enkeli

Kusipää Kani päätti eilen trimmata juuri ostettua mattoa. Tämän jälkeen KK parturoi lattialle sammunutta Kaikkosta, jolla on nyt otsatukka sekä kalju kohta ohimolla.

Viikonloppu meni melko miehekkäästi. Ohjelmassa oli mm. kaljaa, pizzaa, pornoa ja x-boxin peluuta. Lauantaina Kaikkonen sai känniääliövieraakseen Entisen Partiolaisen, jonka kanssa tuhoutui ainakin kossua sekä viinipullo, joka oli valittu siinä olevan etiken mukaan. Etiketissä oli hilpeä kenguru.

Pelimies sekä EP poistuivat kaupungin yöelämään taksilla, jossa matkaeväänä oli hilpeän kengurun jämäiset. Baarissa ne olivat tulessa, ja siitä ei puhuta sen enempää.

Samainen taksikuski vei Känni-Kaikkosen kotiin. Tosin väärälle talolle. Pelimies tassutteli Erään Miehen nro 2 kanssa rappujen puolelle, jolloin ymmärsi olevansa väärällä talolla, joka piti aamuyön tunteina ilmoittaa koko naapurustolle huutamalla "tää on väärä talo!!!!".

Seuraavana päivänä tuli salakavala darra, joka alkoi vasta klo 16.07. Krapulan kruunasi se, että lähes koko illan päässä soi Joulumaa. Eräs Mies nro 2 poistui Kaikkosen alkaessa krapuloimaan, mutta Eräs Mies nro 1 tuli pelastamaan illalla tilanteen kertomalla, että maailma on vielä pystyssä. Kaikkonen siis oikeasti käpertyi sikiöasentoon EM:n kainaloon pyytäen, että hän kertoisi, ettei Kaikkis ole dokannut koko maailmaa.

Usko ihmisyyteen palautui tiistaina, jolloin naapuri tuli pyytämättä auttamaan auton putsauksessa lumesta. Se setä myös työnsi jumiin jääneen Kersantin lumiaurauksen aiheuttamasta umpihangesta. Kaikkonen fanittaa sitä setää, ja alkaa uskoa enkeleihin.

Fanitan myös miljoonasti Cut Copyn Hearts On Firen lopussa tulevaa kasarifiilistelyä, mistä tulee mieleen Poliisiopistot.

Töissä se käy niin kivasti

Hurraa hormonit! On niin ihanaa olla nainen. Eilen itkin mm. sille, että aloitin uuden wc-paperirullan ja ensimmäinen arkki halkesi keskeltä sekä sitten onnenkyyneleitä, kun löysin e-pillereideni reseptin, joka oli mystisesti muuton aikana hakeutunut salikamojeni sekaan. Itkupotkuja ennen olin jo ennättänyt nukkua muutaman tunnin, joiden aikana näin unta siitä, että olin raskaana. Tästä syytän paria tuhmaa poikaa, jotka maanantaina ilmoittivat, että tahtovat minun tulevan raskaaksi, jotta saisivat äidinmaitoa kahviinsa. Ja se saisi myös rintani isommiksi.

Jostain syystä olen onnistunut keräämään ympärilleni miehiä, joilla on vauvakuume.

Eilen teloin itseni langalla. Voisin pohjustaa tätä kovin tylsää tarinaa kertomalla, että kävimme Kääpiksen kanssa toissapäivänä shoppailemassa alennusmyynneissä, jonka pakottamana ostin pari housut, pari paitaa sekä yhden takin. Koska olen lyhyt ja isoperseinen, joudun joka ikiset ostamani housut poikkeuksetta lyhentämään. Eilen tehdessäni lyhennysoperaatiota Mertsin seurassa (joka btw. kutoi samalla; vanhenimme juuri 47 vuotta), vetäisin langan niin salamannopeasti (mediaseksikäs kykyni), että se viilsi vasemman käteni pikkurillin auki. Se on nyt kipeä, ja sympatiapullia saa tuoda minulle kotiin. Kyllä te kuitenkin tiedätte, missä minä asun.

Nyt mieleni tekee käpertyä työpöydän alle sikiöasentoon juomaan jääteetä.

Neuroottinen vinkulelu

Elämä on ihanaa. Perjantai-ilta meni Erään Miehen kainalossa katsoen Pasilaa jälleen miljoonatta kertaa. Launtaina Kaikkosen rakkain misukka palasi muilta mailta kotimaan kylmyyteen, jonka kunniaksi Pelimies teki kanasalaattia ja paistoi karjalanpiirakoita, jotka nautittiin piknik-tyyliin pienen helsinkiläisen yksiön lattialle levitetyn viltin päällä. Sunnuntaina Kaikkonen sai taas kotiinkuljetuksella Erään Miehen luokseen ja pääsi takaisin kainaloon piiloon pahalta maailmalta, joka jostain syystä näin maanantaiaamuna ei enää näytäkään niin karmivalta. Tässähän sitä melkein alkaa paatunein kyräilijäkin uskoa, että maailma onkin ihan kiva paikka.

Koska Kaikkonen kokkaa aina lähestulkoon alasti, oli kenties melko viisasta ostaa viimein isoikkuinaiseen asuntoonsa verhot, jottei naapuritalon Seppo saisi joka kerta kohtausta, kun katsoisi Pelimiehen ikkunoita kohti. Kaikkonen sai myös uuden valtavan maton, jonka päällä se on jo perverssissä mielessään tehnyt monia tuhmia asioita, jotka nyt vain odottavat toteutumistaan.

Pelkotiloja

Das Auto
Näin toissayönä painajaista siitä, että autoni oli likainen. Siis ei vain hieman hiekkapölyä, vaan sitä sellaista paksua savimaista kuraa, mitä näkee automainoksissa. Hyperventiloin sikiöasennossa autoni vierellä, kun kusipää-naapurit ajelivat puhtailla autoillaan virnuillen ohitseni.

Valkoinen sohva
Vieläkin sydän hakkaa, kun miettii sitä, että tarjoaa 4-vuotiaalle pikakiiturille suklaajäätelöä, tämän istuessa uudella valkoisella sohvallani. Onneksi sen isi on fiksu, ja asetti pikkukaverin lattialle. Muutenkin lapset pelottaa. Toinen aiheeseen liittyvät pelottava asia on miehet, joilla on vauvakuume.

Palin
Tämä nainen on vain todella todella pelottava.

Wake-up call
Olen parikymppinen sinkku, jolla on helvetisti lainaa, auto joka vittuilee pakkasaamuina (niin herra Kersantti, kyllä minuakin kyrpii lähteä liikkeelle noin aikaisin), niin ikävä parasta ystävääni (se Epis, joka on ollut jo puolisen vuotta muilla mailla), että voisin patikoida Espanjaan, paniikkihäiriö, ikäloput isovanhemmat, jotka eivät inttämisestäni huolimatta suostu elämään yli 117-vuotiaiksi, ongelma tupakan ja lääkkeiden kanssa sekä perkeleellinen hammassärky vieläkin, mikä on epäreilua, sillä repimisrutistuskammotus-projektista on jo lähes kolme viikkoa.
Pelottaa.

Koti Helsingissä

Nyt on asunto. Ensimmäisenä pöpelikkönäkymää parvekkeelta sekä ote olohuoneesta, jossa on lattialla taidetta.

Vasemmalla näkyy ihana pikkuinen koppini, missä nukun ja katson telkkaria (huomaattehan, kuinka tv on käännetty olohuoneesta alkoviin...). Oikealla näkyvät uuden maalin saaneet lipastot ja taustalle helvetinperkeleen vaatekaapit, joiden saapuminen sekä kokoaminen olivat vaikeinta ikinä.

Vasemmalla super hightech-vedenkeittimeni, joka ilmoittaa veden lämpötilan. Oo-lalaa!

Espoo on huvipuisto

On olemassa kahdenlaisia nörttejä. On niitä, jotka tienaa aivan rutosti ja sitten on niitä, jotka asuvat vielä vanhempiensa kellarissa pennittöminä. Tämä tieto ei liittynyt tulevaan blogimerkintään millään tavalla.

Täsä on milijoonan alaku, iloitsee joku Chewbaccan näköinen juntti nostettuaan baaristiskillä vuoroaan odottaessaan lattialta 5 sentin kolikon. Se on luultavimmin teekkari, perusnörtti, joka joukkoekännin rohkaisemana uskaltaa ensimmäistä kertaa puhua naiselle. Se katsoo minua, kuin odottaisi jotakin vastakommenttia jolloin osoitan hänelle juuri ojennettua oluttaan ja totean täsä on alkoholismin alaku.

Espoo on huvipuisto. Tietöitä on niin paljon, että autolla ajaminen ei ole ikinä ollut näin pirun jännää. Otetaan esimerkiksi länsiväylä Suomenojan kohdalta. Vitsi mitkä mutkat ja jännät mäet, kun ensimmäistä kertaa ajaa! Ja toisella kerralla on vielä jännempää, kun uskaltaa jo ajaa kovempaa, kuin rajoituksen mukaan! Myös tiejärjestelyt espoonlahden liittymässä ovat erikoiset. Siellä mäen päällä on heti liikenneympyrä, joka ei kuitenkaan ole liikenneympyrä.

Yritin juuri selittää puhelimessa jollekin täti-ihmiselle sitä, miksei kiinteistöhuolto tule korjaamaan kuntolaitetta. Se oli yllättävän vaikeaa.

Tepot

Oltuaan neljän seinän sisällä (parvekkeella tupakoimista lukuunottamatta) yli 60 tuntia, Kaikkonen oli hieman ihmeissään ulkomaailmasta maanantaina, jolloin hän lähti töihin tujakassa lääkepöllyssä. Suussa sillä tuntui hieman kutisevat tikit, jotka onneksi poistetaan tänään. Oikeassa kädessä sillä on vieläkin mustelma tipasta, josta perjantaina viiden tunnin ajan pulputti kipulääkettä suonistoon. Ulkona oli perseisää, työpäivästä oli tulossa perseinen, mutta onneksi Kääpis oli tulossa myös töihin. Sinne missä Kaikkonen on. Nyt ne on kolleekoja.

Töissä on perseistä silloin, kun tekee enemmän kuin tarvitsisi, eikä edes mutise asiasta, mutta silti tuleekin vain huutoa siitä, miksei saa kaikkea tehtyä. Kun vastaa huutorumbaan, ettei vain yksinkertaisesti ennätä, tulee vastaus no se vaan pitää ennättää. Kaikkonen tekee jo ilmaiseksi lounastunnitkin töitä.

Eilen isukki sekä Itellapoika J laittoivat kaikki hyllyt yms seinähötöt kiinni Kaikkosen paljaille seinille. Vihdoinkin asunnossa pystyy esim. kävelemään. Illalla Kaikkonen sai nuoruusiän sydänkohtauksen eli jokin kohtaus, jonka seurauksena rintaa viilsi, vatsa kramppaili sekä vasen käsi ei meinannut toimia. Tämän jälkeen Kaikkis lähti Itellapojan kanssa Käkkäriin syömään kalapurilaista, joka oli taivaallista päivien sosekuurin jälkeen.

Nyt jaetaan remontin/muuton Oscarit, eli tässä tapauksessa Tepot seuraaville; Äiti, Isi, Nooa-pankki, Mertsi, Kääpis, Kilpikonna, Herra Huikko, Haagan huolto, Itellapoika J, Remonttimies Jarppa ja sen Veli, Niittykummun Esso, Jartsa, Tero, Lähivakuutus ja kaikki muutkin, jotka olette olleet hullun hyviä apureita. Kiitoskiitoskiitos.

Ei muuttoa ilman selkävaivoja

Voisin nyt heti alkuun haukkua muutaman yrityksen palvelut alimpaan helvettiin. Esim. Sampo pankki (tätä tuskin tarvitsee selittää), Niittykummun lähetystori sekä Ikea. Kaikki voi imeä lekaa. Kiitosta saavat Niittykummun Esso, Suomenojan A-katsastus, Tammiston Bauhaus ja Kannelmäen St1.

Eilisen Operaation Pepsi maxin jälkeen olo oli väsynyt mutta onnellinen. OPM:n sisältöön kuuluivat lukuisten laatikoiden ja jätesäkkien tyhjennystä, mooooonien roskalaatikoiden poisvientiä, kirpparitavaroiden roudaamista kellarikomeroon odottamaan reippaampia päiviä sekä yleistä järjestelyä. Aamulla huomasin, että alaselkä on niin vihlova, ettei edes pysty nostamaan laukkua maasta.

Asunnossani pystyy jo kävelemään! Siellä ei enää ole vain pientä sokkeloa kohti parveketta, vaan ihan tilaa istua lattialla reino-housut jalassa kuunnellen alakerran koiran haukkumista. Pitäisi varmaan mennä pitämään väsytystaistelu ko. rekun kanssa. Hei katso ulos ikkunasta. Puut on pystyssä, ihmiset kävelee, katso, tuollakin on koiranulkoiluttaja. Ei maailma ole kaatunut, vaikka joku kulkeekin sun kämppäsi edestä rappukäytävästä. Siteerasin juuri erästä uutta asiakastamme, jonka ensikokemus oli ollut valitettavan huonoa, mutta hän ei näköjään nähnyt sitä maailmanloppuna, toisin kuin monet monet muut.

Pyjamabileet

Eilisen tohinalla menneen muutto-operaation ja sitä seuranneiden pizzojen sekä kaljoitteluiden jälkeen sammahdin onnellisena (melkein vielä kalja kädessä) Mertsin ja Kilpikonnan väliin uudelle sängylleni, jossa on maailman mageimmat Elvis-lakanat. Olo oli kuin olisi palannut teini-ikään ja viettäisimme pyjamabileitä. Tosin hiusten letittämisen ja karkin syönnin sijaan joimme kaljaa ja puhuimme panemisesta, ja miten pääsee eroon edellisen illan panosta, jos se ei vaan tajuu lähtee.

Lähes kaikki Pelimiehen tavarat ovat nyt uudessa osoitteessa. Pinoissa. Isoissa pinoissa. Tänään pelit jää väliin, ja Kaikkonen vain purkaa astioitaan, jotka on pakattu lähes kaksi vuotta sitten, kun Pelimies ymmärsi, ettei pidäkään mennä naimisiin, vaan lähteä pois. Niin, kuinka moni teistä tiesikään (itse asiassa aika moni..), että Pelimies meinattiin jo kerran kahlita avioliiton auvoisille vesille? Kuvitelkaapa, että jos niin olisi käynyt, olisi Kaikkonen ollut Huikko jo 436 päivää. Nyt Herr Huikolle on tulossa jo perheenlisäystä neiti W:n kanssa (W niinkuin Wittupää). Toisin sanoen siitä lapsesta tulee vain puoliksi saatanan jälkiseurausta, sillä Herra H on oikeasti kovin kovin kiltti mies ja juuri se oli ehkä Kakka-Kaikkoselle liikaa.

Eilen olin narkkari

Lääkkeet!
Eilen meinasi aamupäivästä lähteä taju. Kädet tärisivät ja kipu valtasi koko kropan. Naama oli valkoinen ja kylmähikinen. Poistuin töistä KYMMENEKSI MINUUTIKSI hirveän shown tahdittamana hakemaan itselleni vahvoja lääkkeitä. Yksi pakkaus tulehduslääkkeitä ja yksi pakkaus hyvin tujakkaa kipulääkettä, jonka ansiosta en edes saisi ajaa. Ja eilisen ajokokemuksen jälkeen ymmärrän hyvin miksi.

Kaput
"Pomoni" nojaili päivän päätteeksi lainatiskiäni vasten todeten "eiköhän pistetä pulju kiinni". Kuvittelin hänen tarkoittavan päivän päättymistä, mutta ennen kuin kerkesin reagoida, hän lisäsi "siis koko tämä meidän toiminta...". Siinä se seisoi väsyneen näköisenä ja yritin vitsailla jotain, kun saman aikaisesti telepatialla selailin MOL:n sivuja.

Siivous
Lähdin suoraan töistä kohti vastaremontoitua asuntoani. Vastassa oli kasa pölyä sekä maalitahroja. Muutaman tunnin siivottuani istahdin kylmälle mutta puhtaalle parkettilattialleni ja ilmeisesti pari minuuttia istuttuani olin lysähtänyt pitkin pituuttani nukkumaan naama lattiassa kiinni. Puolisen tuntia kuorsattuani alakerran naapureiden iloksi heräsin parketti-kuviot poskellani ja päätin lähteä kotiin.

Ajomatka
Vinkiksi kaikille, että mikäli syöt vahvaa kipulääkitystä, älä kuuntele Infected Mushroomia, kun kaahaa 120km/h pitkin Turtsinkia. Ei ole kovin fiksua.

Aamutärinä
Kello soi 6.30 ja nahjustin suihkun kautta keittiöön, jossa odotti huomionkipeä kani. Avasin jääkaapin oven kädet täristen ja tajusin, että nämä ovat niitä vieroitusoireita. Lisää lääkkeitä, kiitos.

Kersantti elää!

Vein autoni katsastukseen useamman päivän myöhässä. Kuten ehkä muistatte, annoin upean taidonnäytteen ajokyvystäni känniääliöisten jokerien fanijoukkojen edessä viime viikolla, rikkoen mahdollisesti rakkaani pohjan. Jännitin pienessä odotustilassa rakkaan Kersanttini kohtaloa kylmä hiki virraten. Kiltinnäköinen katsastussetä käveli maailman hitaiten luokseni ja totesi, että se on oikein hyväjäseninen pikkukaveri. Setää vain nauratti se, että Kessulla on neljä rengasta ja kolmea eri rengasmerkkiä.

Viikonloppuni, eikä pahemmin sitä seurannut maanantaikaan, ei ollut kovin jännittävä. Nukuin lähes koko ajan, lukuunottamatta noin kahdeksaa tuntia, joiden ajaksi poistuin kotoa la-su aikana. Silti vieläkin väsyttää. Tosin se voi johtua siitä, että olin eilen eräässä tikkurilalalalaisessa kaljalandiassa juomassa sokerikolaa todella hyvässä sekä todella huonossa seurassa.

Tänään askartelen miniatyyri huonekaluja oikeassa suhteessa pohjakuvaan. Tämä on lähes välttämätöntä, sillä asuntoni on niin pieni, että käytän millimetrien tarkkuuksia. Jouduin juuri luopumaan ajatuksesta, että saisin kaksi sohvaa. Ne eivät vain mahdu.

Maksoin juuri yhdeksän kuukauden yhtiövastikkeet. Koska se oli niin kivaa.

Voi pillu mikä päivä

To 02.10.2008

klo 6.58
Astelen märät hiukset päässäni allekirjoittamaan uutta työsopimusta sivuduuniani varten. Minusta tulee se mysteerinen tyyppi, joka laittaa hilloa munkkeihin. Ja minusta tulee siinä paras.

klo jotain päivällä
Saan huolestuttavia uutisia eräältä rakkaalta, mutta päätän pysyä optimistisena.

klo 15.38
Olen saanut lähes kaikki työni tehtyä, vaikka uudet kohteet tuovat harmaita hiuksia ja joka mökki on tulessa/tulvii tai ei vain toimi.

klo 16.01
Saan tiedon siitä, että toimistosihteerimme työsopimusta ei enää jatketa. Tarkoittaen sitä, että perjantaista lähtien teen myös hänen töitänsä toistaiseksi. En tavoita enää kyseistä henkilöä koko loppupäivänä ja on sanaton ja vittuuntunut mieli. Lähden Hilux-kyydillä kohti asuntoani, sillä remonttimies Jarppa vei autoni.

klo 16.45-19.00
Maalaan asuntoni seiniä Mr. Jarpan kanssa, dipaten mm. lahkeeni viininpunaiseen maaliin. Mutta ne olivatkin vain duunin jakkupuvun housut. Että eihän siinä. Unohdin myös viedä ahkeralle työmiehelle kahvia.

klo 19.52
Hammaslääkärini tahtoo varata minulle ajan soittmalla minulle samalla, kun ajan tapaamaan Herra Akia pitkästä aikaa.

klo 19.55
Puhun edelleen hammaslääkärin kanssa ja ajan huoltoaseman kanttarin yli rikkoen molemmat kuskinpuoleiset renkaani ja mahdollisesti jotain muutakin.

klo 20.04
Tapaan sattumalta esimieheni ko. bensa-aseman kahvion tupakkapuolella. Hän kommentoi, etteivät naiset ja isot autot sovi yhteen.

klo 21.11
Luovutan ja tilaan hinauksen autolleni.

klo 21.47
Yövyn muualla kuin kotona.

Suhteellisuuudentajua

Kaikkonen on kova kipittämään. Ennen sillä oli työkohteita vain 75, nyt niitä tuli 31 lisää. Se on aika vitusti. Nyt Kaikkonen kipittää vielä kovempaa. Ja toivon mukaan sillä on myös munaa pyytää enemmän liksaa.

Petturi-Mikko opetti minua eilen päkeltämään. Seinästä tulee vielä hieno.

Ainiin, vaalit tulee. Ja en tiedä missä ja mitä ja milloin äänestäisin. Siis minähän vaihdoin kuntalaisuuttani eilen, joten vanhasta kotikunnasta tuli lappu, mutta toisaalta vaalit ovat vasta, ööh, no kohta.

Kävin juuri hieronnassa kesken työpäivän ja nyt olen aivan pöllyssä...ja prkl, nyt loppuu työaika, joten tämä jää kesken...jatkan tästä huomenna..

Kaikki paitsi kusi on paskaa

Viikonloppu meni kaljan, lonkeron, skumpan, valkovenäläisten sekä boolin merkeissä. Ja krapulaa en tunnusta, toisin kuin Kääpis, joka kärsi siitä parikin päivää. En jaksaisi eritellä tapahtumia, joten voisin tiivistää viikonlopun lauseeseen: Pelimies on aina pelimies.

Kaikki on niin outoa

Tässä päivässä on jotain vikaa. Heräsin pirteänä torkuttamatta kelloa. En älämöläköinyt liikenteessä muille, vaikka kaikki ajaa päin persettä paitsi minä. Ennätin käydä tankkaamassa ja ostamassa lounastarpeita ennen töitä. Olin 10min etuajassa töistä. Pyörittelin jo mielessäni tätä herkullista tilannetta, kuinka helvetin hyvä vain yksinkertaisesti olen.

Saavuttuani töihin muistin, ettei täällä tänään ole kuin neljäsosa toimiston väestä. Kai se on pakko YKSIN käydä tupakalla, YKSIN jammailla hyviä YLEXn biisejä pöydällä, YKSIN naureskella omille vitseilleni kahvimaatin luona, YKSIN järjestää toimistotuolirallit. Soitin jopa jo joka-amuisen vittuilu puhelun (jompi kumpi murtuu aina ennemmin tai myöhemmin kiukuttelemaan no vittu en muistanut että kysyin jo tätä eilen...).

Myös joka-aamuinen kukkahattutäti, ns. NURMIKKOAEIOLELEIKKATTUKAHTEENKUUKAUTEEN, soitti jo. Ne on näitä tätejä, jotka soittavat HETI, kun linjat ovat auki ja väittävät, ettei jotain ole tehty IKINÄ tai KUUKAUSIIN. Todellisuudessa se on tehty eilen aamulla, mutta he eivät katsokaan nurmikon jälkeä, vaan kyttäävät huoltomiestä. Eli mikäli kukkahattutäti juuri silloin ei ole ollut ikkunan ääressä verhojen välistä kyylaamassa pihalle, kun huoltomies on käynyt esim. putsaamassa rappurallit, ei huoltomies ole käynyt. Sillä kukkahattutätihän ei voi olla huomaamatta.

minulla on vastaus kaikkeen

Seksistä
M: Miten vitussa voi sinkulla olla hiljaista soolouralla?
K: soolouralla on hiljaista. me olemme riidoissa.


Hammaslääkärikäynnistä
M: Nukutuksen? Se on riski.
K: nukutus on just hyvä...ja siis riski minkä olen valmis ottamaan



Nämä tiistain hitaat keskustelut vaan ovat ihan parhaita.

Miljoonat treffit ja pari panoa

Eräs kaunis neiti Helsinki (os. Espoo) viettää lauantaina synttäreitään. Se täyttää jo niiiiin paljon, etten ehkä voi kutsua häntä enää pissikseksi. Siis oikeasti kyseisen neidin numero on puhelimessani vieläkin nimellä pissis*. Jäänteitä ajasta, jolloin olimme vielä pieniä ja tyhmiä ja erään toisen koulukaverini kanssa ostin Ofelia-pullon, joka juotiin Stockmannin portailla ruokavälkällä. Ja siis tämä oli aikuislukiossa.

Tietääkseni olen kyseisen pissiksen puhelimessa nimellä mahti-pissis. Sillä olenhan sentään vuoden vanhempi.

Puhelimestani löytyy muitakin outoja...

Bubbles-Heidi & Blossom-Satu fanitimme 7v sitten Maltalla Powerpuff girlseja..minä olin se mustahiuksinen...

Homonaama Tommi vanha tuttu, jonka puheluihin tuskin vastaan

Jocke-Jormalainen tunnetaan myös nimellä Johanna

Kuha Juhan numero, jonka joskus humalassa 9v sitten typesin väärin

Mr. Raisio en muista varmuudella kuka, mutta kuulostaa hyvältä

RömPsä kuulostaa myös lupaavalta



Otsikko ei liittynyt mihinkään, mutta sainpas kaikki pervot kiinnostumaan.

Hieman väsyttää

Olen melko väsynyt, sillä nukuin viime yönä reilun tunnin. Sinäkin aikana vain kieriskelin kylmästä hiestä märkänä; aivan kuin olisin ollut hunningolla. Mitä siis en ole. Hammassärkyni on saanut aivan uudet mittasuhteet vittumaisesta infernaaliseen. Helvetin viisaudenhampaat, jotka eivät edes muuta blondia fiksummaksi. Nyt googletan hakusanoilla hammaslääkäri + nukutus sekä hammaslääkäri + ilokaasu.

Tää kesä

Kävin eilen kesken työpäivän hieronnassa, jonka jälkeen kävelin seiniä pitkin. Setä runnoi selkää siihen malliin, jotta pöydältä noustessa pysyi hädin tuskin pystyssä. Nyt selkää tuntuu siltä, että voisin joogata seuraavat 3pvä mökillä (sori pojat, mä niiiiiin aion pakottaa teidät mukaan).

Vittu, siinä meni sekin pointti, että pitipä nyt mainita, että lähdemme mökille. Minä ja pari setää, jotka rakentaa perunatykkiä tms kehittävää, mitä nainen ei vaan voi ymmärtää. Itse ajattelin mennä vielä "kesän" viimeisiä kertoja uimaan. Kesähän siis jatkuu mökkielämässä siihen asti, että järvi jäätyy. Tämä saattaa tosin joskus aiheuttaa hämmennystä, sillä muistelisin viime talven olleen niin leuto, etteivät meidän järvet jäätyneet. Kun ilmoitin iloisesti Nepalista Suomeen muuttaneelle ystävälleni, että täällähän onkin ympärivuotinen kesä, kun ei järvetkään jäädy, emme ihan ehkä olleet samalla aaltopituudella. Kommentistani johtunut kiusallinen hiljaisuus kuitattiin sanomalla hiljaa hymyillen kielimuuri.

Hieman ehostin äsken itseäni, katsoin peiliin ja totesin tyytyväisenä; panisin.

Ei olla köyhiä eikä kipeitä

Uskomatonta kyllä, Kaikkosella oli vielä 24h sitten 27% palkastaan jäljellä. Siis siitä palkasta, joka kilahti tilille 8 päivää sitten. Siitä jäljellä olevasta palkasta, se hullu tuhlasi 60%. Tämän laskutoimituksen jälkeen voimme todeta, että jäljellä on enää noin 11%. Se on melko vähän, sillä Kaikkosen palkka maksetaan vain kerran kuussa.

Homma meni näin. Se kävi rautakaupassa, ja osti vain rullan muovisäkkejä. Sitten tuhmat pojat vei sen väkipakolla takaisin Kersantin (se on se auto, jos muistat) luokse. Kaikkosen suunnitelma oli ajaa takaisin susien ja karhujen pariin Espooseen, mutta ko. kaupungin kompastuskivi iski matkan varrella herkkään kohtaan; alennusmyynnit! Pienessä mielessään Kaikkonen loogisoi, että menee vain tervehtimään EMK:ta (Ehkä Maailman Kauneinta) töihin. Ennen kuin se edes pääsi EMK:n töihin, se osti jo kengät (jotka ovat juuri nytkin jalassa). Mutta kun ne olivat niin halvat. Just.

Tämän jälkeen Kaikkonen kierteli vielä yli 2h ympäri ostosparatiisia. Kotiin päästyään, se tunsi syyllisyyttä hetken, mutta unohti sen heti, kun alkoi katsomaan Kymppikerhoa.


Niin, ja se sananvapaus. Mitäs se nyt sitten olikaan?

myöhässä

Mielestäni on jo todella taitavaa, jos onnistuu myöhästymään KAHDESTA paikasta kerralla. Ensimmäisestä paikasta olin niin paljon myöhässä, etten mennyt. Siis heräsin 9min sen jälkeen, kuin minun olisi pitänyt olla siellä ja seuraavasta 2min. Ja jälkimmäiseen siis menin. Eli töihin, sillä töistä saa rahaa, ja minähän olen tunnetusti perso rahalle.

En keksi otsikkoa

Koska me bloggaajat olemme pahimman luokan nörttejä, ajattelin ehdottaa tapaamista. Tiedättekö niitä sellaisia tapaamisia, joissa rumat valkoiset rillipäät tapaavat, eivätkä osaa puhua, kun ihmiset ovatkin yllättäen naamatusten. Voisimme tehdä tämän tupareiden muodossa, sillä se olisi mielestäni todella hyvä syy juoda paljon kaljaa ja eksyä aamutunneilla metsäreittejä pitkin paikalliselle junttiräkälän ovelle vain todetaksemme, että edes sinne emme moisessa kunnossa pääse sisään. Tämän jälkeen palaisimme takaisin isoon kartanooni, johon sammuisimme kasaan lattialle.

Mielipiteitä asiaan?


Ps. Tämän postaukseen meni 2h, sillä netti jumittaa niin paljon, etten pysty enää kuvittelemaankaan tupakoinnin lopettamista.

penninvenyttäjä

Broke-ass-mountain Kaikkonen soitti tänään monta puhelua.
Tässä eräs.

Kaikkonen: Hei herra verotoimisto setä. En tahdo maksaa näin paljon.

Vero-Setä: Selvä juttu, tyttö hyvä.


Ja näin taas elämä järjestyy, kun osaa keksiä kaiken ilmaisen rahan, mitä vaan saa näillä avuillaan irti.

Ihminen

Ihminen, jolla ei ole töissä mukanaan yhtäkään stendaria/tulitikkuaskia tms, löytää kotoaan tavaroita pakatessaan 19 sytytintä sekä 8 askia tikkuja. Tämän jälkeen hän tuntee itsensä idiootiksi. Ihminen pyörii sängyssään pimeässä huoneessa puolisen tuntia, luovuttaa ja jatkaa pakkaamista noin klo 02 asti. Ehkä hän toivoi löytävänsä lisää aarteita. Kuten Hello Kitty viritelmän, minkä toisessa päässä on puoliksi syöty tikkari ja toisessa päässä pieni tuuletin kuumia kesäpäiviä (jotka vieläkin saatana ovat tulossa) varten.

Ihminen myös ihmettelee sitä, miten joku voi olla niin arvaamaton. Miten kukaan voi olla kuin kaksi eri persoonaa samassa paketissa. Ja miksi näyttää nämä molemmat puolet Ihmiselle. Miksei voisi vaan olla kiltti/kohtelias/ihana tai sitten rehellisesti tyly/ilkeä/välinpitämätön. Päätä kumpi tahdot olla, niin Ihmisen ei tarvitse arvailla, kummalla tuulella toinen on.

Tänään Ihmisen niskaan sataa ulostetta tahdilla. Mutta Ihminen on vain sihteeri, eikä pysty ihmeisiin.

Identiteettikriisi

Näin viime yönä unta, että menin yksin lätkämatsiin kannattamaan HIFKiä. Jos yhtään tunnet minut, ymmärrät, miten traumatisoiva tämä uni oli! Epäilen tämän johtuvan tulevasta helsinkiläisyydestäni, joka tuntuu sotivan sisäistä espoolaisuuttani vastaan.

Perjantaina ajoin kotiin jakkupuku päällä Volvollani (joka ei luojan kiitos ole farmari) ja tajusin, että pari tuntia aikaisemmin olin ostanut asunnon. Mieleni teki tehdä hätäjarrutus keskelle kehää ja polttaa pari kartonkia tupakkaa. Sen sijaan ajoin kotiin, ja aloitin muuttoprosessin siirtämällä neljä laatikkoa huoneesta toiseen.

Eilen pakkasin kaikki kirjat, levyt ja leffat. Jostain syystä niistä tuli yksinään 14 laatikkoa. Voisinko päällystää seinäni niillä?

Olen asunnollinen.

Tuparit tulee joskus.

Keväämmällä

Ajelin viime yönä kotiin Kumpulan hämyiseltä parkkipaikalta hyvin myöhään kuunnelleen kantria, ja miettien, miksei poke-leffoissa ole extroja. Siis esim. pieleen menneitä otoksia. Nehän olisi juuri parhaita! Ja miksi niissä kuitenkin monesti on tekstitykset?

Löysin eilen ihanan asunnon ja saatan tänään tehdä tarjouksen. Toivottakkee onnia!!


Käteni palovamma on muotoutunut sydämenmuotoiseksi. Tuli nyt vaan mieleen.

Tärkeysjärjestys

Poltin juuri käteni leipoessani TÄÄLLÄ TÖISSÄ snickerdoodleseja Ainon (kiitoskiitoskiitos) eilen antaman reseptin mukaan. Ajoitus oli täydellinen, sillä lähes uskomattoman harvoin tapahtuva toimitusjohtajan toimistolle ilmestyminen tapahtui juuri, kun olin kädet ja naama taikinassa. Tämä tarkoitti siis sitä, että hänelle oli tulossa vieraita, jotka tietenkin haistoivat tekeleideni aromit ja vaativat saada niitä kokoukseen tarjolle. Ahdistus maksimus. Firman tulevaisuus riippui täysin MINUN kanelin ja kardemumman käytöstäni!

Ahersin keittiössä ja hetken kuluttua tarjoilin heille tuherruksia. Ja kukaan ei vielä ole niihin kuollut. Huomenna niitä tarjoillaan Petturi-Mikolle, joka poistuu palveluksesta. Ajattelin Petturin seuraajaa muistuttaa joka päivä hänen pätemättömyydestään huokailemalla tahattomasti ohi mennen "voi kun Petturi olisi vielä täällä...".

Tein omaan tyyliini taas asiat juuri siinä järjestyksessä, kuin loogisimmaksi (itselleni) koen. Eli olen hoitanut itselleni lainan (myönnetään, tämä kuuluukin normaalien ihmisten maailmassa tehdä ensin), sopinut remonttimiehet sekä muuttomiehet+kuljetusauton. Nyt enää puuttuu itse asunto. Niin, ja olen myös semisti (silleen pikkaisen vain) varannut itselleni pari työtä viime viikonlopun T.p.l'a:sta. Siis asuntoa eikä huonekaluja ei ole, mutta on työmiehet löytyy sekä pari fantastisen ihanaa työtä, jotka laittaa sille seinälle, mitä en vielä omista.

What happens in Veikkola, stays in Veikkola.

Syksy on täällä! Se on varmaa, sillä laitan aamuisin p***ugrillin autossani päälle! Myös joka vuotinen ahdistus-vitutus-maksimaalinen panetus ovat hienoja merkkejä siitä, että taas pitäisi impulsiivisesti tehdä jokin iso muutos, jonka avulla selviäisi tästäkin kriisistä. Siis minähän OLEN kriiseilyn mestari.

Viikonloppuani vietin suurimmaksi osin Veikkolan autuudessa (katka)rapujuhlissa. Merihenkinen teema pakotti minut olemaan edes hieman suomenruotsalaisen näköinen. Zindza oli merirosvo. Sitten join paljon, teloin jalkojani monesta kohtaa eri tyyleillä ja aamulla oli kebabinhimoinen krapula. Vähän hävettää, mutta onneksi kaikki tapahtui Veikkolassa.


PS. Jos sinulla on emäntä kotona, älä vonkaa muilta.

Vittu, tsiga med din ögon!!

Jag visst, jag visst. Mokasin. Inhimillinen UNOHDUS. Eri asia on se, miten siihen reagoi. Sain kahdelta eri ruotsia puhuvalta henkilöltä reaktiot asiaan. Toinen huusi ja itketti kipeänä kotona makaavaa Kaikkosta. Toinen lohdutti ja kysyi nauraen, olenko jo irtisanoutunut. En ole. En lähde kulumallakaan, niinkuin vertaimevillä loisilla on tapana.

Minä olen löytänyt mediaseksikkään taitoni. Pystyn nukkumaan 5krt päivässä niin, ettei se vaikuta rytmiini millään tavalla. Voin siis ottaa 5x2h unet päivässä ja se on aivan sama, kuin että olisin nukkunut "normaalit" yöunet.

Viikonlopun kalenteri on niin täynnä, että pää räjähtää. Tänään on kenties Suomen kauneimman naisen syntymäpäivät (en puhu itsestäni, sillä terapeutti kehotti olemaan iiiiiiiihan hitusen vähemmän itserakas), huomenna T.p.l'a. eli taidetta (ja toivottavasti viintä) sekä jokin sekalainen klubitapahtuma, mistä en ole vielä ihan selvillä, mutta entinen koulukaverini soittaa siellä, ja se riittänee syyksi.

Ensi viikolla laitan suostuttelevan paidan (avara kaula-aukko) päälle, kipsut jalkaan ja marssin pankkiin ruinuttamaan rahaa tädeiltä, jotta Kaikkonen saisi kauniin kodin. Tarkoitus oli mennä jo tällä viikolla, mutta räkäinen ja köhivä ituhipin näköinen Kaikkonen ei olisi ehkäpä ollut se kaikkein luotettavimman näköinen lainanhakija. Ja vieläkään ei tiedetä mikä on vialla. Siis fyysisesti. Eiköhän henkiset ongelmat ole jo aika selvät. Toisin sanoen odotamme jälleen 2vkoa, jotta pääsen kontrolliin tsekkaamaan, jos vaikka vahingossa löytäisimme jonkin oikean taudin.


Tosisssaan. Nyt menee aika hyvin. Katselin eilen läpi Ikean kuvaston, ja taisin ehkä saada pienen orgasmin uusista baarijakkaroista ja keittiötasosta. Enkä ole myöskään esim. kuollut. Joten keskivertoisen hyvin menee.

Kuluu ne päivät näinkin

Ke 20.08.2008 klo 07.00 - To 21.08.2008 klo 07.00

24 h aikana voi tapahtua paljon. Tai sitten ei oikeastaan mitään.
Kyseisten 24h aikana olen...

-nukkunut 13h
-ollut töissä 8h
-ollut autossa matkalla töihin/töistä kotiin 1h

Tästähän jää huimat 2h yli! Miten olenkaan keksinyt sille ajalle tekemistä?!


Aamulla huimien yöunien aiheuttaman pöhnäisyyden keskellä kävelin autolle mitä ei ollut. Parkkiruutuni oli tyhjä. Näin sen jo talon nurkalta, mutta kävelin silti tyhjään parkkiruutuun huuli pyöreänä ihmettelemään mitä on tapahtunut. Se ei ollut siinä. Painoin jopa auton avaimen nappia, joka aukaisee ovet, jos se auttaisi autoani ilmestymään. Ei ilmestynyt. Pienen mietinnän jälkeen muistin, että olin jättänyt autoni talon toiselle puolelle, koska olin suunnitellut lähteväni HETI syömisen jälkeen. Höpö höpö, nukahdin kesken ruokailun sängylle. Onneksi olin laittanut herätyskellon soimaan, sillä heräsin todella vasta siihen.

Mökkeilyä

Myöhäinen kuvakooste viime viikonlopun eestaas-mökkeilystä Kääppäsen ja Rentun mökillä. Eestaas siksi, että Kaikkonen kävi perjantaina vain kahvittelemassa, ja palasi illaksi kotiin. Lauantaina iski jälleen mökki-ikävä, ja palasin viettämään päivää, iltaa ja melkein yötäkin metikön rauhaan.

Hakusanoja

Nauroin. Paljon.

kyrvän koko

nussutella

perseitä

tytölle rakkausruno

nuttura

sovinisti vitsit

poikakalenteri

minihame

hyviä perseitä

vatsataudit+syndroma

kova kyrpä perseeseen

kaikkonen poliisi

kylpyhuoneen sähköt

rakkausruno tytölle

yksi kyrpä kiitos.

huumori onnitteluviestit

naisten perseitä

kaikkonen jääkiekko

gynekologinen tutkimus video

rintaliivien avaaminen

kanki perseessä

tanssiva kolibri

tallinna yöelämä -08

pojat meikkaa

hyvinkään kaljafestarit

julkinen terveydenhuolto espoo

kadonnut kiroileva siili

lääkäri kaikkonen

hyrysauna vantaa

Läkkäri

Olen täydellinen. Oikeasti.

Verenpaine 122/78 (okei, tämä on minulle todella korkea)
Verensokeri 5
HG 130
+ei uskois että oot polttanut päivääkään (todellisuudessa olen polttanut aika tasan 10 vuotta)

Ennen lekuriin menoa kuuma lesbohoitsu uteli mikä minulla oli vuoden vaihteessa, kun olin käynyt tutkimuksissa. Vastasin mutkittelematta, että valmentaja huomasi revenneen kylkeni. Hot-hoitsu kuumeni, silitti habaa ja kihersi "ai...mitä sä harrastat...?". Kyllä pelimies on pelimies vaikka pää kainalossa.

Paperilla olen elämäni kunnossa, mutta jostain syystä huimaa, heikottaa ja kylmä hiki puskee. Tekisi myös mieli salille lääkärin kiellosta huolimatta.

8 minutes to work @ 08.08.08

Kirjota enemmän, olisit vähän hauskempi, älä viitti mököttää kun ei sovi sulle...

Eilinen oli todella absurdi päivä kaikinpuolin. Olen aina jostain syystä vihannut sanaa uusioperhe, ja nyt todella tiedän miksi. Minulla on 13-vuotias pikkuveli Kristian. Siis ei mitään sukua biologisesti, mikä voisi ehkäpä lohduttaa nyt hetken. Kyseistä tapausta en ole vielä tavannut, mutta ahdistaa silti jo valmiiksi. Pelkään, että se alkaa soittelemaan minua kaljanhakureissuille. Mutta sillä on pihalla iso trampoliini.
Ajattelin täyttää juomapullon tequilalla ja mennä pomppimaan.

Pitkän tauon jälkeen tänään on luvassa joogaa. Toisin sanoen minut tunnistaa helposti seuraavat 3pvä; kävelen kuin ankka ja itken sitä, etten ehkä kykene aikuisten aktiviteetteihin. Vastapainoksi tälle saan kenties mielenrauhaa ja hyvän olon.
Onneksi keittiön pöydällä on kossu.

Tiedoksenne myös, ettei haimatulehdus ole naurun asia. Viina on vaarallista ja jälkiseuraukset voivat olla todella vakavat. Toivotan Yarzalle ja kaikille muille huono-onniselle voimia!
Ja lupaan opetella valmistamaan alkoholitonta punaviiniä sekä kenties maailman parasta valkosipulihärkää.

Kuulumisia

Ensinnäkin Kaikkosen blogger kertoo kaiken vain englanniksi. Ei niin, ettei se ymmärtäisi kieltä, mutta silti neiti tahtoisi kysyä, että MIKSI?

Toisekseen Peluri miettii, miksei se ikinä saa erään tietyn kännykän akkua irti, mutta joka kerta kun puhelin tippuu maahan (yllättävän usein), akku lähtee irti. Toisin sanoen, jatkossa kun tahtoo saada akun irti, puhelin pitää pudottaa maahan/heittää se tv-jääkaappia päin/kolautella sitä pitkin seiniä.

Kolmannekseen...no ei ole mitään kolmatta.


Elämä on ollut aika kivaa. Todella vaikeaa määritellä sen tarkemmin. Olen etsinyt itselleni asuntoa maaseudulta, venytellyt niin paljon, etten enää osaa istua lytyssä ja juorunnut sekä salaillut. Ainon synttärit oli vitun hyvännäköiset, mutta väsyneenä jouduin luovuttamaan klo 01 kieppeillä. Oikeasti suunta oli siinä vaiheessa kohti kotia ja suoraan nukkumaan. Ja viime viikonloppuna piti suunnata työyhteisömme uutukaisen synttäririennoille, mutta koti ja muut ihmeelliset osatekijät pakottivat jättäytymään pois.

Tällä viikolla olen askarrellut, typonnut numeroita ja yrittänyt jo kolmatta päivää olemaan tupakoimatta. Tänään on ensimmäinen päivä, jolloin en OIKEASTI ole polttanut. Sain myös eilen uudet eturenkaat, joten saan taas ajaa kovempaa kuin 80km/h.

Okei.

Karmee haaste. Jumalauta.

1. Infected mushroom (musiikki)
2. Sikiöasentoon käpertyminen työpöydän alle (ajanviete)
3. 12.10.2007 vanhaksi mennyt Hartwallin Novelle (juomat)

Kellokaan ei tiedä unettomuuden syytä

Perjantai/lauantai oli keskivertoa kivempi/tyhmempi...

KIVEMPI: Oli hyvät bileet, missä oli viinaa, joka maistui viinalta
TYHMEMPI: En tullut humalaan

KIVEMPI: En harrastanut mitään random-seksiä jonkun urvin kanssa
TYHMEMPI: En harrastanut seksiä KENENKÄÄN kanssa

KIVEMPI: Olemattomasta kännistä ei tullut krapulaa..
TYHMEMPI: ..mutta yön yli auki pidetystä ikkunasta flunssa


Yöllä oli vaikea nukkua, joten uneni rajoittuivat kolmeen tuntiin. Klo 5.03 mutisin jo ääneen MIKSEI UNI TULE ja tajusin, että kun herätyskelloa katsoo väärinpäin (yksi asennoistani, joilla koitin saada unta) kello sanoo EOS eli En Osaa Sanoa.

Sähling

Maanantaina luulin, että minulla on huono päivä. Olin väärässä.

Keskiviikkona luulin, että minulla on huonosti alkanut viikko.
Olin väärässä.

Minulla on huono KOKONAINEN viikko. Miten kaikki voi kusta näin pahasti, vaikka asiat ovat oikeastaan melko hyvin? Jälleen pääsemme kysymyksen ääreen; onko vika minussa?


Eilen yritin maksaa kalliita ostoksiani kuntosalikortillani. Niin, siis heti sen jälkeen, kun olin saanut KAIKKI ne kolme pullopalautuskonetta jumiin tungettuani sinne vääränmallisia pulloja ja tölkkejä. Tänään lähdin töihin eriparikengissä ja ihmettelin, miten Volvon polkimet tuntuvat erilaisilta. Mainittakoon vielä, että onnistuin saamaan henkilökorttiprintterin printtaamaan jokaista korttia 10kpl. "Moi, minä ja mun 9 kloonia tultiin nyt töihin".

Muutenkin asiat on vaikeita ja hankalia ja niistä ei saa puhua ja ÄÄÄÄRGH. Huomenna vois maistua vaikka raikas kesäjuoma eli kossu.

Perkeleen Miero

Menikin rontti postaamaan Satunnaisella haulla tapahtuneen artikkelin..tietenkin klikkasin sitä, ja uskon, että satunnainen haku ei olekaan ihan niiiin satunnainen vaan oikeasti se ehkä tietää mitä pitäisi pistää esille. Kunnes sain tulokseni..jumalauta.

Pasi (Basilius) Jääskeläinen ^[1] (30. toukokuuta 1869 Haapavesi – 23. tammikuuta 1920 Helsinki) oli suomalainen laulaja, näyttelijä ja kanteleensoittaja. Jääskeläinen oli Suomen ensimmäisiä kuplettilaulajia. Hän oli mukana ensimmäisessä Helsingissä järjestetyssä levytystilaisuudessa 1904 ja levytti vuosien 1904–1911 aikana kymmeniä levyjä. ^[2]

Jääskeläinen opiskeli Oulun suomalaisessa yksityislukiossa vuosina 1879–1882. Lukkari- ja urkuritutkinnon hän suoritti Oulun lukkarikoulussa v. 1887.

Jääskeläinen esitti lähinnä suomalaisia kansanlauluja, mutta myös Oskar Merikannon kappaleita sekä Hjalmar Nortamon tekstittämiä Rauman murteelle tehtyjä lauluja. Jääskeläinen esiintyi myös amerikansuomalaisille Yhdysvalloissa vuonna 1902. ^[3]

Pasi Jääskeläinen toimi myös näyttelijänä ja perusti Suomalainen Operetti -nimisen teatteriseurueen. Haapavedelle hän perusti kantelepajan, joka toimi pari vuotta, kunnes se lopetettiin kannattamattomana vuonna 1904 ^[4]. Vuosina 1912–1915 hän julkaisi myös neljä sävyltään kepeää huvi- tai laulunäytelmää. ^[5].

kjiukjuttjaa

Nipota nyt sitten noin pienistä...ole vain noin pikkutarkka toimistolutka.. totesin juuri kahvinkeittimelle, joka suodattimen, purujen, pannun yms oheistoimintojen tarkan asettelun jälkeen ei alkanut toimimaan. Kunnes laitoin masiinaan virtaa. Sähkö, pöh, yliarvostettua.

Olin eilen salillani toooooodella pitkästä aikaa, ja olin niin kiukkuinen, että rikoin melkein trekkerin ja kuntopyörän (kierroslukumittari alkoi näyttää jo lancearmstrong-lukemia). Ajattelin tänään mennä uudestaan yrittämään hieman hillitymmällä tyylillä. Mutta siltikään ei kelpaa jooga tai pilates, vieläkin kiukuttaa. Ihan kuin olisi jotai sinne kuulumatonta tungettu perseeseen. Ei nukuta kunnolla, ruokahalu/aineenvaihdunta heittää häränpyllyä ja en edes tahtoisi jäädä vain kotiin töistä, vaan ehkäpä seikkailla maaseudulle.


PS. Miksi niin monet brittilapset näyttävät siltä, että ne lupsuttavat vain majoneesia suoraan purkista?

Hajoa aamuihis

Joskus töihin on kiva palata lomalta. Sitä oikein odottaa, että pääsisi taas puuhastelemaan; saamaan sisältöä elämään. Mukavaa nähdä niitä tuttuja tyyppejä ja vaihtaa kuulumisia. Nauraa kännisekoiluille ja palaneelle säärelle (on mahdollista polttaa vain toinen, mutta siinä pitääkin olla taitava tai Kaikkonen). Mutta nyt ei ollu kivaa. Ei ollenkaan.

Väsyttää, en osaa mitään ja työpari on lomalla, joten sählään hänenkin hommansa solmuun. Okei, myönnetään, muuten on ollut varsin mukavaa palata. Siis lähinnä näiden ihmisten takia. Mutta tupakoimattomuus, puhelimen jatkuva soiminen (+impulsiivinen rikkoutuminen) sekä selittämättömän omituiset työtehtävät riistävät hermojani siihen pisteeseen asti, että tahtoisin juoda tuliaisiksi tuomillani mini-martineilla itseni iloiseksi toimistotontuksi.

Onneksi viikonloppu oli mitä ihanin ja rentouttavin, joten kyllä nyt pitäisi jaksaa seuraavat 11kk seuraavaan kesälomaan asti.

Ihmettelen vieläkin todella, miten en onnistunut kadottaa matkalaukkuani saati itseäni koko reissun aikana. Tosin kenkäni rikkoutuivat jo Alicanten kentällä, ja vasta Madridin kentällä pääsin ostamaan uudet kahden tunnin vaihtoajan puitteissa. Ennätin myös shoppailla tupakkaa sekä lehtiä, käydä tarkistamassa kolme eri vessaa (kaikissa haisi niin pahasti, että vasta kolmannen kohdalla vaan luovutin ja menin hajusta huolimatta sinne ja sain jälleen paskahalvauksen niistä pirun itsehuuhtoutuvista vessoista, jotka tahtoo huuhdella perseen kesken pisun), syömässä juustoburgerin (se ghetto-mimmin silmät melkein pullahti päästä ulos; "you take only ONE cheeseburger?!?!!?!?!?") ja kävellä HJK-porttien päästä päähän, vain huomatakseni, että kuljen väärään suuntaan.

halipusu

Miten niin tiistaisia paivakanneja ei voi aloittaa Ikeassa klo 14.30?!?!

Viikolta

Olen juonut viime paivina lahinna vodkaa, joten en ole kyennyt kirjoittamaan mitaan. Upea putki alkoi keskiviikkona, jolloin kavimme rannan tivolissa kiertelemassa, jota seurasi tietenkin pieni oluen maistelu. Joskus puolen yon paremmalla puolella istuimme kebislandian terassilla, joka koostuu neljasta poydasta, syoden rullakebabia ja juoden kaljaa. Kesamekko paalla ja barbie-kynsilakat sormissaan Kaikkonen naytti ehka hieman koomiselta.

Torstaina vedimme kalsarikannit kotosalla katsoen samalla espanjalaista kauhuelokuvaa. Tama oli viela hallinnassa.

Perjantaina menimme pienoisen krapuloinnin jalkeen, eli noin klo 23, syomaan kavelymatkan paassa sijaitsevaan argentiinalaiseen ravintolaan. Ruokajuomana upposi vodka. Taman jalkeen siirryimme brittitaytteiseen wraps&cocktails paikkaan, jossa tarjoiltiin pahinta Sex on the beachia, mita olen elamassani juonut. Muistelin kuitenkin juuri, etta taisimme tyhjentaa kaikki lasit kuitenkin. Jos jostain on maksettu, niin nehan juodaan. Jatkoimme kampilla iloisesti juominkeja, mutta nain vanhana ei enaa jaksa, joten luovutin perinteisesti kun baarit olisivat alkaneet heittaa pihalle (voiko siita muodostua sisainen kello...?) puoli neljan aikaan. Uni oli jo silmassa, kun katala petturuuteni huomattiin, ja vodkaistunut J repi vakisin ylos. Jatkoimme viela nelja tuntia. Eli pelasimme korttia seka twisteria, katsoimme katolta auringonnousua ja lauloimme. Aikuista naista ei loytynyt Youtubesta kuin karaokeversioina.

Tama lauantainen krapula oli infernaalista. Onneksi illalla jaksoimme Europa parkiin katsomaan ankkoja ja kania (niita nakyi vain yksi enka tieda, kuuluisiko senkaan olla siella).

Kuveja

Ylla ostoksia, jotka tapahtuivat vahingossa. Alla myos iso vahinko, eli mini-martineja 8x6cl.

Iloinen kaverikuva valkoisesta Kaikkosesta ja ruseasta Katti-Mattisesta.

Vamos!!

Terveisia Torreviejasta! Taalla ei sitten olekaan lammin, vaan aivan julmetun kuuma! Karkeasti arvioituna 35c jatkuvalla syotolla. Juomme juuri kolme-kahden-hinnalla-punkkua ja Grillimestari Jake aikoo kohtapuoliin syottaa meita, aivan kuin emme olisi ruokaa naheneetkaan viime paivien aikana lainakaan.

Espanjalaiset tuntuvat osaavan flirttailun jo kolmevuotiaina. Taman todisti jo Pablo lentokoneessa Madridin ja Alicanten valissa iskiessaan silmaa. Niin, jos olisin 20v nuorempi, ihan varmasti olisin lahtenyt sen matkaan. Muutenkin lennot menivat mainiosti, silla ennatin molemmille, matkalaukkuni saapui oikeaan paikkaan ja en hermoillut, vaikka tupakkani loppuivatkin jo Helsingissa ja Madridissa ne eivat suostuneet minulle myymaan. No okei, lentoemanta kaatoi pihina-vedet paalleni, mutta pahempaakan olisi voinut kayda.

Lauantaina ranta-seikkailuidemme jalkeen lahdimme porukalla Juanesin keikalle Murciaan, joka oli onnistunut piilottamaan stadionin niin hyvin, etta etsimme sita lahes tunnin. Siltikin myohastyimme vain minuutin (ensimmainen biisi alkoi soimaan kun tepastelimme stadionin ulkopuolella kohti kenttaa). Todella erilaista menoa suomalaiseen elamalapsellesanohuumeilleheistadionkesakonsertti-meininkiin verrattuna. Ensinnakin kaikki tanssivat, dokasivat (mista seurasi, etta kotiin meidat ajoi kortiton humalialainen) ja segoilivat. Jotain suomalaistakin sentaan, silla kavimme viereisella kebiksella ennen kuin lahdimme takaisin kotia kohti.

Sunnuntai meni peltomarkkinoilla (saldona yksi ihana mekko ja autopalon todistaminen), vesipuistoseikkailu Aquaparkissa, mika tarjosi elamani isoimman wedgien laskettuani timmia vesimakea seka wok buffet, jossa alkupaloina oli sushia ja sokeroitujen meduusojen nakoisia hedelmia. Vastapainoksi tanaan on ollu vain rentoutumista rannalla seka shoppailua Habanerasissa. Seka tietenkin alkuillan polskintaa oman taloyhtion altaalla, missa on tarkimmat saannot ikina. "Fasten hair" ei mielestani vain ole hyvaa englantia.

Torrevieja kiittaa ja kuittaa.

Tykkään susta.

Karmeat paineet ja tyhjän blogitekstilaatikon kammo. Ja ihan himppusen krapula. Olimme siis eilen nuoren miehekkeen kanssa katsastamassa paikallista. Siis oikeastihan lähdimme vain kioskille ostamaan tupakkaa, mutta olikin mitä mainioin terdekeli. Ettei nyt tule väärinkäsityksiä, niin join siellä yhden tuopin terassilla ja irkkukahvin sisätiloissa karaoken lomassa. Silti kamala olo, mutta johtunee siitä, etten nukkunut kuin kolmisen tuntia.

Matkakuumetta on jo miljoonasti ja sitäkin enemmän olisi vielä asioita, jotka pitäisi hoitaa vielä seuraavan 21h aikana. Siksi päiväni on alkanut jotenkin hyperventilointisätkimisellä työpaikalla, joka aiheuttaa pieniä kauhistuneita ilmeitä. En oikein enää muista, kuinka istua tuolilla niin, ettei siitä putoa. Jalat on levottomat ja hakevat koko ajan paikkaa. Yritin pitää niitä tuossa pöydällä, mutta farkkujen haarat ovat ratkenneet ja setäihmiset kävelevät liian usein pöytäni ohi. Enkä usko kenenkään arvostavan viuhahteluani.

En pysty nyt enempään. Pahaolopahaolopahaolopahaolopahaolo.

Todella pätevä selitykseni hiljaiselolleni on uusi sivuprojektini eli toinen blogi, joka on alkamaisillaan. Tässähän sitä pääseekin hienosti mainostamaan. Ja aiheena on vain ja ainoastaan SEKSI. Kyllä. Kyseisestä aiheesta on niin paljon asiaa, etten jaksa tätä tukkia kaikella sillä tuherruksella. http://puhuttaisko.blogspot.com


AINO: keksin todella hienon asustuksen (tai sen puutteen...?) synttäreitä varten..ja siis tietenkin se tuli mieleeni humalassa, kuinkas muutenkaan.

Viikonloppua

Elämä voi välillä yllättää sillä, että jokin asia menee oikein, kuten että menkat alkavat oikeaan aikaan, eivätkä esim. lomamatkalla/uidessa/seksin aikana. Kuluneena viikonloppuna monet asiat ovat menneet oikein, vaikka olenkin juonut 4000mg c-vitamiinia persenaama-flunssani takia (jatkuva niistäminen/aivastelu ovat saaneet naamani näyttämään perseeltä). Kokeilin myös miltä tuntuu suussa, kun ottaa 1000mg c-vitamiinia sisältävän poretabletin ilman vettä. Oli aika sitruunaista ja poreilevaa. Tämä oli yksi niitä asioita, joita en tehnyt oikein, mutta kukaan ei ole täydellinen.

Alkuperäisessä Omen-elokuvassa on semmoinen vänkä hissi, jossa ei ole ovea, vaan se on avoversio, missä koppi liikkuu koko ajan rauhalliseen tahtiin, ja siihen voi hypätä kyytiin lennosta, kuten Lontoossa busseihin (elokuvassa nunna taisi tehdä niin), ja mietin ääneen veivaakohan joku siellä niitä hissejä koko ajan vai oliko siinä muka oikeasti sähköinen mekanismi.

Olen nyt jo useamman päivän ajan hiljalleen pakannut tavaroita, ja ongelmaksi ovat muodostuneet kenkien määrä. Aivan varmasti tarvitsen kolmet erilaiset kengät iltaelämää varten. Ja nuo kolmet muutkin.
Nyt pakko mennä nukkumaan, jotta jaksaa huomenna taas olla reipas.

Breakfast of champions! GRRAUHHHH!!!!

Ensin tahtoisin ilmoittaa, että tämä oli tarkoitus julkaista jo perjantaina (in your face Miero!), mutta humalankaltaisessa horroksessaan Kaikkonen oli ottanut adapterin sijasta mukaansa kameran akun laturin. Puolustuksekseni voin sanoa, että ne ovat aivan eri värisiä, mutta aivan saman kokoisia. Mutta tässä tätä kuumehöyryilyä nyt sitten on.

Asiakaspalvelija Kaikkosen aamu alkoi kasalla pillereitä yms helpotustuotteilla. Katala suvi-flunssa on iskeytynyt keuhkoihin, korviin ja poskionteloihin. Ei ole mitään tulehduksia, mutta kaipaan silti sympatiaa ja päänsilitystä. Sen sijaan sain kunnian käydä kaupassa ja osallistua palaveriin. Tahtoisin muuten mainita, että siinä kaupan vieressä on erään formulalegendan aukio, mikä vain muistutti siitä, että me suomalaiset olemme oikeasti aika juntteja. Eikös Lordillekin ole jokin aukio tai jotain muuta yhtä naurettavaa?

Viikonloppu tulee pitämään sisällä kadonneiden tavaroiden metsästystä (passi, reseptit, lääkkeet, matkalaukku), laskun maksamista, soittimeni täyttämistä hyvällä musiikilla sekä yleistä selvittämistä.

Jussin kuvakooste

Ensimmäisenä näyttäisi oleva vastapesty Kaikkonen pienen pienen pupsterin kera mökissä odottelemassa, kun emäntä ja isäntä jäivät vielä saunomaan. Kyllä, se on Kääpiksen ja Rentun iiiiiiihana tuore perheenlisäys.
Tämä ei ole sitä, miltä se näyttää. Yritän ihan oikeasti pitää tuota nuorta mutta kaljanahnetta pikku naskalihammasta erossa oluestani (tai siis Rentun, olen teille sitten vielä velkaa). Olimme siis Akin (nimi muutettu) kanssa vahtimassa puolisen tuntia vipeltäjää, ja näin upeastihan se sitten meni. Minusta tulee vielä mahtava äiti.
Päivällinen muuttui illalliseksi, kun aloitimme syömisen vasta puolen yön jälkeen (siinä kieppeillä, kun eräs huoltomiehemme soitti hieman huperissa kysellen missä olen ja voisinko tulla Espooseen). Tarjolla oli Kaikkosen pahoja böikkiä (mitä muut eivät syöneet), LIHAA ja herkullisia uusia perunoita. Jälkkäriksi oli Daim-kakkua ja Jaffa-keksejä, mutta ne jouduttiin jättää aamupalaksi, kun masut turposivat Monacon kokoisiksi (tahdoin sanoa Venäjän kokoisiksi, mutta sehän olisi jo aivan kamalaa liioittelua). Ainiin, ja Kaikkonen teki feta-salaattia (vau, olen niin taidokas). Kysyessäni Kääppäseltä laitetaanko fetaa "paljon vai vitusti", sain vastaukseksi "kaikki". Unohtuipa sitten, ettei Aki syö fetaa. Anteeksi.
Loppukevennykseksi jalkafetissini (omiin jalkoihini) kunniaksi laitettakoon kuva töpöttimistäni, jotka ovat matkalla kohti kotia sunnuntaina. Ja kyllä, minulla on lähes aina eriparisukat. Puolet aina katoaa, joten täytyy improvisoida. Kyseisessä kuvassa on "Saturday"- ja "Wednesday"-sukat. Tällä hetkellä on "Monday" ja "Friday".

Juhannustaikoja

Juhannus oli mahtavuutta. Vaikka pääsyinkin siihen, etten ymmärrä Nummi-Pusulan vaakunaa enkä osaa nimetä yhtäkään Eino Grönin kappaletta.

Karkasin töistä torstaina samaan aikaan kuin "muutkin" pojat (näin ilmaisin asian ja aloin miettimään omaa identiteettikriisiäni, josta syytän L-koodin neljättä tuotantokautta, jonka katsoin kokonaisuudessaan kolmessa päivässä). 7 viikkoa kestänyt tipattomuuteni katkesi, kun perinteisen jääkylmän limun sijaan tilasin vanhassa kantiksessa jääkylmän tuopin. Seurakseni saapui Kelju K. ja tietenkin paikalla olivat myös kaikki ne muutkin kantikset, jotka ovat ainakin sen 8 vuotta käyneet kyseisessä paikassa sekä lähellä sijaitsevassa Gallowsissa (pakko mainostaa tätä paikkaa; yksi niitä ainoita joissa suomalaisen kaljan tilaaminen on kiroilua).

Lopputulos oli voitettu jalkapallopeli (ne sedät kysyi kumpaa kannatan, vastasin varovaisesti Saksa, tietämättä ketä pitäisi kannattaa. hetken hiljaisuuden jälkeen kaikki hurrasivat minun olevan aivan oikeassa ja huokaisin helpotuksesta) sekä humaltuminen. Muistini mukaan 4 tuoppia, 2 lonkeroa ja 2 olutta? Kuitenkin pakko todeta, että Kissa-taloista on hienot näkymät ja en ymmärrä Daredevilia. Onko siinä leffassa joku juoni ja miksi en muista siitä mitään?

Perjantain krapulassa ja isossa nälässä tein isoimman virheen, mitä espoolainen darra-pissis voi tehdä, kun tilillä on rahaa, eli mennä ruokakauppaan tekemään viikonlopun ruokaostokset. Käytin onneksi vain 35e, mutta ostin kepeästi yli viikoksi roskaruokaa ja kaikkea siihen päälle. Miksi, oi miksi, ei ihminen osaa käyttäytyä järkevästi ruokakaupassa nälkäisenä?!

Harhastamisen (on sana) sekä kotona vierailun jälkeen lähdin ajamaan kohti Tammelaa, jossa sijaitsee suloinen mummon mökki, jossa majaansa pitivät Kääpis, Renttu ja pienen pieni uusi tulokas. Tästä sitten kuvakoostetta myöhemmin. Olin muutaman tunnin vain vierailulla, mutta lauantaina mökiltään KARANNEEN Herra A:n kanssa lähdimme yöksi Tammelaan vahingossa. Siis piti mennä vain käymään, mutta ilta venyi saunomiseen, "uimiseen" (kahlasin, kaatuilin kikatushumalassa ja pyllistelin), illalliseen puolen yön kieppeillä sekä kaljan maisteluun. Ja nukkumiseen.

KÄÄPIS-KULTU: saako julkaista kuvan, missä koko perhe näkyypi?!

Mustaa kahvia

Hei hani, tehtäiskö yhdessä juhannustaikoja? Tällä vahingossakeksityllä iskulauseella ei vain voi epäonnistua. Se ei päässyt vielä käyttöön, mutta yritän päästä testaamaan sitä ja lupaan raportoida lopputuloksista, niiden saavuttua. Ennen sitä tyydyn upeaan ja jännittävään toiminanntäytteiseen sinkkuelämääni täällä upealla Espoo-Helsinki-Vantaa-akselilla. Niin.

Eilen nautimme Niinushkan kanssa auringosta (joka on tänään kadonnut sateen taakse). Kävin myös iltakävelyllä kulmilla (tiedäthän, hoodeilla) Nakeron kanssa. Mitään muuta en oikeastaan olekaan tehnyt. Paitsi maksanut visa-laskuni, joka kummitteli ikävinä luottokunnan laskuilla.

Nyt ajattelin nauttivani kahvia, tupakkaa ja jäävettä, sillä eikö se olekin jokaisen toimistotädin oikeaoppinen lounas? Ilmiö on työrexia, eli maanantaista perjantaihin työlounaat sisältävät yleensä vain nesteitä, savua ja harvinaisena lisäyksenä hedelmiä, joka johtaa viikonloppuisiin mässäilyfestareihin. Tästä johtuen maanantaisin olen turvonnut michelin-miehen ja Mervi Tapolan välimuoto ja perjantaisin käytän vähintään yhden koon pienempiä housuja ja näytän (tietenkin) Angelinalta. Tietty.

Nuttura ja minihame tekee toimiston

Kuka helvetti kiihdyttää kakkosvaihteella sataseen asti? No minä. Mutta puolustuksekseni voin sanoa, että se oli vahinko. Ja minulla oli kiire.

Olen vihdoin varmistanut loma-aikani ja varannut (tyyriit ja epävarmat liput) kohti Espanjan lämpöä. Yritän lentää Madridin kautta käyttäen Finnairia sekä Iberiaa. Ilmoitin juuri lentoni numeron ystävälleni, joka (toivon mukaan) noutaa minut kentältä. Varoitin häntä vaan siitä, etten luota Finskin olevan ajallaan, joten en tiedä "lentoni" numeroa Madrid-Alicante-välille, sillä joudun luultavammin kävelemään kyseisen matkan, jolloin on mahdollista, että myöhästyn hieman suunnitellusta ajasta. Odotan silti innolla seikkailua episjengiläisten kanssa. Minulle on jo vähän lupailtu sangriantäytteistä iltaa salsaa tanssien (tosin vain jostain kumman syystä kauniimman osapuolen seurassa), vesipuistoa ja aamupiknikiä kattoterdellä.

Kanini sekosi eilen. Se löysi pakin, ja alkoi holtiittomasti peruuttelemaan. Siis se hypähteli taaksepäin. Törmäsi melkein keittiön kaapistoihin, sillä tietääkseni yhtäkään kania ei ole vielä varustettu peruutuspeilillä, mistä ehkäpä johtuu se, että heidän kuuluisi kulkea vain eteenpäin. Aikaisemmin olen jo todistanut sivuille hyppimistä, mutta pakitus on jo uutta. Kyseinen pieneläin on myös todistanut akrobaattisia taitojaan hyppimällä sängyltä takaperin voltteja lattialle. Mikään ei kohta enää yllätä minua, kun on kyseessä tämä eläin. Mietin nyt vain kahta asiaa. Mikä hänen lääkityksensä on, ja ennenkaikkea, miten niitä saa?!


ps. en usko olevani tarpeeksi vanha käyttääkseni sanaa tyyris, mutta menköön.

Kun Kaikkonen töihin meni

Pienoisen työn jälkeen, entinen mappi-ö-huone on muodostunut toimistohuoneekseni. Sieltä löytyy vieläkin huoltopäiväkirjoja vuodesta '62 lähtien (tai siis ne on vanhimmat, mitkä olen tähän mennessä löytänyt), kenkiä, housuja, "sälälaatikko" (mitä en ole vielä uskaltanut avata) ja tietenkin tuo ihana kalenteri, joka oli pakko laittaa esille. Siis sehän ON tämän vuoden ja minulla ei vielä ollut kalenteria. Jostakinhan ne PÄIVÄT pitää katsoa.

Mappeja löytyy aivan helvetisti.

Ja sekalaisia paperipinoja, joita yritän ymmärtää. Harmi vain, kun edes tiedä missä yksiköissä asiat on ilmoitettu, joten on hieman vaikea tulkita lukemia sähköstä, vedestä jne. Onneksi kahvi pelastaa paljon, ja sitä riittää aina.

Ette te taida vieläkään tajuta mitä minä teen. Ei hätää, en minäkään.


Tuppurallaan tarkoittaa sitä, että mappi on täynnä ja rimpula on avaimenperä.