eroakirkosta.fi

keskiviikko 29. lokakuuta 2008

Koti Helsingissä

Nyt on asunto. Ensimmäisenä pöpelikkönäkymää parvekkeelta sekä ote olohuoneesta, jossa on lattialla taidetta.

Vasemmalla näkyy ihana pikkuinen koppini, missä nukun ja katson telkkaria (huomaattehan, kuinka tv on käännetty olohuoneesta alkoviin...). Oikealla näkyvät uuden maalin saaneet lipastot ja taustalle helvetinperkeleen vaatekaapit, joiden saapuminen sekä kokoaminen olivat vaikeinta ikinä.

Vasemmalla super hightech-vedenkeittimeni, joka ilmoittaa veden lämpötilan. Oo-lalaa!

maanantai 27. lokakuuta 2008

Espoo on huvipuisto

On olemassa kahdenlaisia nörttejä. On niitä, jotka tienaa aivan rutosti ja sitten on niitä, jotka asuvat vielä vanhempiensa kellarissa pennittöminä. Tämä tieto ei liittynyt tulevaan blogimerkintään millään tavalla.

Täsä on milijoonan alaku, iloitsee joku Chewbaccan näköinen juntti nostettuaan baaristiskillä vuoroaan odottaessaan lattialta 5 sentin kolikon. Se on luultavimmin teekkari, perusnörtti, joka joukkoekännin rohkaisemana uskaltaa ensimmäistä kertaa puhua naiselle. Se katsoo minua, kuin odottaisi jotakin vastakommenttia jolloin osoitan hänelle juuri ojennettua oluttaan ja totean täsä on alkoholismin alaku.

Espoo on huvipuisto. Tietöitä on niin paljon, että autolla ajaminen ei ole ikinä ollut näin pirun jännää. Otetaan esimerkiksi länsiväylä Suomenojan kohdalta. Vitsi mitkä mutkat ja jännät mäet, kun ensimmäistä kertaa ajaa! Ja toisella kerralla on vielä jännempää, kun uskaltaa jo ajaa kovempaa, kuin rajoituksen mukaan! Myös tiejärjestelyt espoonlahden liittymässä ovat erikoiset. Siellä mäen päällä on heti liikenneympyrä, joka ei kuitenkaan ole liikenneympyrä.

Yritin juuri selittää puhelimessa jollekin täti-ihmiselle sitä, miksei kiinteistöhuolto tule korjaamaan kuntolaitetta. Se oli yllättävän vaikeaa.

torstai 23. lokakuuta 2008

Tepot

Oltuaan neljän seinän sisällä (parvekkeella tupakoimista lukuunottamatta) yli 60 tuntia, Kaikkonen oli hieman ihmeissään ulkomaailmasta maanantaina, jolloin hän lähti töihin tujakassa lääkepöllyssä. Suussa sillä tuntui hieman kutisevat tikit, jotka onneksi poistetaan tänään. Oikeassa kädessä sillä on vieläkin mustelma tipasta, josta perjantaina viiden tunnin ajan pulputti kipulääkettä suonistoon. Ulkona oli perseisää, työpäivästä oli tulossa perseinen, mutta onneksi Kääpis oli tulossa myös töihin. Sinne missä Kaikkonen on. Nyt ne on kolleekoja.

Töissä on perseistä silloin, kun tekee enemmän kuin tarvitsisi, eikä edes mutise asiasta, mutta silti tuleekin vain huutoa siitä, miksei saa kaikkea tehtyä. Kun vastaa huutorumbaan, ettei vain yksinkertaisesti ennätä, tulee vastaus no se vaan pitää ennättää. Kaikkonen tekee jo ilmaiseksi lounastunnitkin töitä.

Eilen isukki sekä Itellapoika J laittoivat kaikki hyllyt yms seinähötöt kiinni Kaikkosen paljaille seinille. Vihdoinkin asunnossa pystyy esim. kävelemään. Illalla Kaikkonen sai nuoruusiän sydänkohtauksen eli jokin kohtaus, jonka seurauksena rintaa viilsi, vatsa kramppaili sekä vasen käsi ei meinannut toimia. Tämän jälkeen Kaikkis lähti Itellapojan kanssa Käkkäriin syömään kalapurilaista, joka oli taivaallista päivien sosekuurin jälkeen.

Nyt jaetaan remontin/muuton Oscarit, eli tässä tapauksessa Tepot seuraaville; Äiti, Isi, Nooa-pankki, Mertsi, Kääpis, Kilpikonna, Herra Huikko, Haagan huolto, Itellapoika J, Remonttimies Jarppa ja sen Veli, Niittykummun Esso, Jartsa, Tero, Lähivakuutus ja kaikki muutkin, jotka olette olleet hullun hyviä apureita. Kiitoskiitoskiitos.

keskiviikko 15. lokakuuta 2008

Ei muuttoa ilman selkävaivoja

Voisin nyt heti alkuun haukkua muutaman yrityksen palvelut alimpaan helvettiin. Esim. Sampo pankki (tätä tuskin tarvitsee selittää), Niittykummun lähetystori sekä Ikea. Kaikki voi imeä lekaa. Kiitosta saavat Niittykummun Esso, Suomenojan A-katsastus, Tammiston Bauhaus ja Kannelmäen St1.

Eilisen Operaation Pepsi maxin jälkeen olo oli väsynyt mutta onnellinen. OPM:n sisältöön kuuluivat lukuisten laatikoiden ja jätesäkkien tyhjennystä, mooooonien roskalaatikoiden poisvientiä, kirpparitavaroiden roudaamista kellarikomeroon odottamaan reippaampia päiviä sekä yleistä järjestelyä. Aamulla huomasin, että alaselkä on niin vihlova, ettei edes pysty nostamaan laukkua maasta.

Asunnossani pystyy jo kävelemään! Siellä ei enää ole vain pientä sokkeloa kohti parveketta, vaan ihan tilaa istua lattialla reino-housut jalassa kuunnellen alakerran koiran haukkumista. Pitäisi varmaan mennä pitämään väsytystaistelu ko. rekun kanssa. Hei katso ulos ikkunasta. Puut on pystyssä, ihmiset kävelee, katso, tuollakin on koiranulkoiluttaja. Ei maailma ole kaatunut, vaikka joku kulkeekin sun kämppäsi edestä rappukäytävästä. Siteerasin juuri erästä uutta asiakastamme, jonka ensikokemus oli ollut valitettavan huonoa, mutta hän ei näköjään nähnyt sitä maailmanloppuna, toisin kuin monet monet muut.

maanantai 13. lokakuuta 2008

Pyjamabileet

Eilisen tohinalla menneen muutto-operaation ja sitä seuranneiden pizzojen sekä kaljoitteluiden jälkeen sammahdin onnellisena (melkein vielä kalja kädessä) Mertsin ja Kilpikonnan väliin uudelle sängylleni, jossa on maailman mageimmat Elvis-lakanat. Olo oli kuin olisi palannut teini-ikään ja viettäisimme pyjamabileitä. Tosin hiusten letittämisen ja karkin syönnin sijaan joimme kaljaa ja puhuimme panemisesta, ja miten pääsee eroon edellisen illan panosta, jos se ei vaan tajuu lähtee.

Lähes kaikki Pelimiehen tavarat ovat nyt uudessa osoitteessa. Pinoissa. Isoissa pinoissa. Tänään pelit jää väliin, ja Kaikkonen vain purkaa astioitaan, jotka on pakattu lähes kaksi vuotta sitten, kun Pelimies ymmärsi, ettei pidäkään mennä naimisiin, vaan lähteä pois. Niin, kuinka moni teistä tiesikään (itse asiassa aika moni..), että Pelimies meinattiin jo kerran kahlita avioliiton auvoisille vesille? Kuvitelkaapa, että jos niin olisi käynyt, olisi Kaikkonen ollut Huikko jo 436 päivää. Nyt Herr Huikolle on tulossa jo perheenlisäystä neiti W:n kanssa (W niinkuin Wittupää). Toisin sanoen siitä lapsesta tulee vain puoliksi saatanan jälkiseurausta, sillä Herra H on oikeasti kovin kovin kiltti mies ja juuri se oli ehkä Kakka-Kaikkoselle liikaa.

torstai 9. lokakuuta 2008

Eilen olin narkkari

Lääkkeet!
Eilen meinasi aamupäivästä lähteä taju. Kädet tärisivät ja kipu valtasi koko kropan. Naama oli valkoinen ja kylmähikinen. Poistuin töistä KYMMENEKSI MINUUTIKSI hirveän shown tahdittamana hakemaan itselleni vahvoja lääkkeitä. Yksi pakkaus tulehduslääkkeitä ja yksi pakkaus hyvin tujakkaa kipulääkettä, jonka ansiosta en edes saisi ajaa. Ja eilisen ajokokemuksen jälkeen ymmärrän hyvin miksi.

Kaput
"Pomoni" nojaili päivän päätteeksi lainatiskiäni vasten todeten "eiköhän pistetä pulju kiinni". Kuvittelin hänen tarkoittavan päivän päättymistä, mutta ennen kuin kerkesin reagoida, hän lisäsi "siis koko tämä meidän toiminta...". Siinä se seisoi väsyneen näköisenä ja yritin vitsailla jotain, kun saman aikaisesti telepatialla selailin MOL:n sivuja.

Siivous
Lähdin suoraan töistä kohti vastaremontoitua asuntoani. Vastassa oli kasa pölyä sekä maalitahroja. Muutaman tunnin siivottuani istahdin kylmälle mutta puhtaalle parkettilattialleni ja ilmeisesti pari minuuttia istuttuani olin lysähtänyt pitkin pituuttani nukkumaan naama lattiassa kiinni. Puolisen tuntia kuorsattuani alakerran naapureiden iloksi heräsin parketti-kuviot poskellani ja päätin lähteä kotiin.

Ajomatka
Vinkiksi kaikille, että mikäli syöt vahvaa kipulääkitystä, älä kuuntele Infected Mushroomia, kun kaahaa 120km/h pitkin Turtsinkia. Ei ole kovin fiksua.

Aamutärinä
Kello soi 6.30 ja nahjustin suihkun kautta keittiöön, jossa odotti huomionkipeä kani. Avasin jääkaapin oven kädet täristen ja tajusin, että nämä ovat niitä vieroitusoireita. Lisää lääkkeitä, kiitos.

tiistai 7. lokakuuta 2008

Kersantti elää!

Vein autoni katsastukseen useamman päivän myöhässä. Kuten ehkä muistatte, annoin upean taidonnäytteen ajokyvystäni känniääliöisten jokerien fanijoukkojen edessä viime viikolla, rikkoen mahdollisesti rakkaani pohjan. Jännitin pienessä odotustilassa rakkaan Kersanttini kohtaloa kylmä hiki virraten. Kiltinnäköinen katsastussetä käveli maailman hitaiten luokseni ja totesi, että se on oikein hyväjäseninen pikkukaveri. Setää vain nauratti se, että Kessulla on neljä rengasta ja kolmea eri rengasmerkkiä.

Viikonloppuni, eikä pahemmin sitä seurannut maanantaikaan, ei ollut kovin jännittävä. Nukuin lähes koko ajan, lukuunottamatta noin kahdeksaa tuntia, joiden ajaksi poistuin kotoa la-su aikana. Silti vieläkin väsyttää. Tosin se voi johtua siitä, että olin eilen eräässä tikkurilalalalaisessa kaljalandiassa juomassa sokerikolaa todella hyvässä sekä todella huonossa seurassa.

Tänään askartelen miniatyyri huonekaluja oikeassa suhteessa pohjakuvaan. Tämä on lähes välttämätöntä, sillä asuntoni on niin pieni, että käytän millimetrien tarkkuuksia. Jouduin juuri luopumaan ajatuksesta, että saisin kaksi sohvaa. Ne eivät vain mahdu.

Maksoin juuri yhdeksän kuukauden yhtiövastikkeet. Koska se oli niin kivaa.

perjantai 3. lokakuuta 2008

Voi pillu mikä päivä

To 02.10.2008

klo 6.58
Astelen märät hiukset päässäni allekirjoittamaan uutta työsopimusta sivuduuniani varten. Minusta tulee se mysteerinen tyyppi, joka laittaa hilloa munkkeihin. Ja minusta tulee siinä paras.

klo jotain päivällä
Saan huolestuttavia uutisia eräältä rakkaalta, mutta päätän pysyä optimistisena.

klo 15.38
Olen saanut lähes kaikki työni tehtyä, vaikka uudet kohteet tuovat harmaita hiuksia ja joka mökki on tulessa/tulvii tai ei vain toimi.

klo 16.01
Saan tiedon siitä, että toimistosihteerimme työsopimusta ei enää jatketa. Tarkoittaen sitä, että perjantaista lähtien teen myös hänen töitänsä toistaiseksi. En tavoita enää kyseistä henkilöä koko loppupäivänä ja on sanaton ja vittuuntunut mieli. Lähden Hilux-kyydillä kohti asuntoani, sillä remonttimies Jarppa vei autoni.

klo 16.45-19.00
Maalaan asuntoni seiniä Mr. Jarpan kanssa, dipaten mm. lahkeeni viininpunaiseen maaliin. Mutta ne olivatkin vain duunin jakkupuvun housut. Että eihän siinä. Unohdin myös viedä ahkeralle työmiehelle kahvia.

klo 19.52
Hammaslääkärini tahtoo varata minulle ajan soittmalla minulle samalla, kun ajan tapaamaan Herra Akia pitkästä aikaa.

klo 19.55
Puhun edelleen hammaslääkärin kanssa ja ajan huoltoaseman kanttarin yli rikkoen molemmat kuskinpuoleiset renkaani ja mahdollisesti jotain muutakin.

klo 20.04
Tapaan sattumalta esimieheni ko. bensa-aseman kahvion tupakkapuolella. Hän kommentoi, etteivät naiset ja isot autot sovi yhteen.

klo 21.11
Luovutan ja tilaan hinauksen autolleni.

klo 21.47
Yövyn muualla kuin kotona.

torstai 2. lokakuuta 2008

Suhteellisuuudentajua

Kaikkonen on kova kipittämään. Ennen sillä oli työkohteita vain 75, nyt niitä tuli 31 lisää. Se on aika vitusti. Nyt Kaikkonen kipittää vielä kovempaa. Ja toivon mukaan sillä on myös munaa pyytää enemmän liksaa.

Petturi-Mikko opetti minua eilen päkeltämään. Seinästä tulee vielä hieno.

Ainiin, vaalit tulee. Ja en tiedä missä ja mitä ja milloin äänestäisin. Siis minähän vaihdoin kuntalaisuuttani eilen, joten vanhasta kotikunnasta tuli lappu, mutta toisaalta vaalit ovat vasta, ööh, no kohta.

Kävin juuri hieronnassa kesken työpäivän ja nyt olen aivan pöllyssä...ja prkl, nyt loppuu työaika, joten tämä jää kesken...jatkan tästä huomenna..