Erämies Kaikkonen ja ent. partiolainen KV.

Erämies taltutti metsässä vaanineen salskean pedon, grrrrrr...


Aah, luonto ja rauha. Kauniit maisemat ja hiostava ilma (vaikka onkin syyskuu). Lähdimme kauniin ilman kunniaksi 4km vaellukselle Nuuksion kauniiseen (=mutaiseen) metsään. Noustuaan korkealle kalliolle ihaillen syksyn värikirjoa sitä todella tuntee olevansa elossa ja "olevansa yhtä luonnon kanssa", niinkuin joku hippi voisin sanoa. "Hyi vittu mikä ötökkä", toteaa ent. partiolainen nähdessään kärpäsen. Erämies Kaikkonen oli varautunut huonommin kuin ent. partiolainen KV. Erämies oli omassa typeryydessään laittanut hölskyvät avotennarit jalkaan, ja unohtanut sukat. Seuraavana aamuna oli aika paljon hiertymiä. Mutta tosimies ei kipua tunnusta.

Illalla takan ääressä (jossa ei tosin ollu tulta) erämies leikki pienen kani-ystävän kanssa ja onnistui lyömään päänsä pöytään. Aamulla oli paha olo kipeästä päästä ja jaloista sekä orastavasta flunssasta. Työnarkomaanin puoli erämiehessä veti kuitenkin hänet töihin reippaalla mielellä ja se kannatti. Kaikkonen kuuli lauseen, joka voisi taas tulla vain tosimiehen suusta: jonakin aamuna sitä voi vaan herätä "pim, olen homppeli". Niin. Siinä teille jotain, mitä odottaa kauhulla.