Viikonloppu meni kaljan, lonkeron, skumpan, valkovenäläisten sekä boolin merkeissä. Ja krapulaa en tunnusta, toisin kuin Kääpis, joka kärsi siitä parikin päivää. En jaksaisi eritellä tapahtumia, joten voisin tiivistää viikonlopun lauseeseen: Pelimies on aina pelimies.
tiistai 30. syyskuuta 2008
torstai 25. syyskuuta 2008
Kaikki on niin outoa
Tässä päivässä on jotain vikaa. Heräsin pirteänä torkuttamatta kelloa. En älämöläköinyt liikenteessä muille, vaikka kaikki ajaa päin persettä paitsi minä. Ennätin käydä tankkaamassa ja ostamassa lounastarpeita ennen töitä. Olin 10min etuajassa töistä. Pyörittelin jo mielessäni tätä herkullista tilannetta, kuinka helvetin hyvä vain yksinkertaisesti olen.
Saavuttuani töihin muistin, ettei täällä tänään ole kuin neljäsosa toimiston väestä. Kai se on pakko YKSIN käydä tupakalla, YKSIN jammailla hyviä YLEXn biisejä pöydällä, YKSIN naureskella omille vitseilleni kahvimaatin luona, YKSIN järjestää toimistotuolirallit. Soitin jopa jo joka-amuisen vittuilu puhelun (jompi kumpi murtuu aina ennemmin tai myöhemmin kiukuttelemaan no vittu en muistanut että kysyin jo tätä eilen...).
Myös joka-aamuinen kukkahattutäti, ns. NURMIKKOAEIOLELEIKKATTUKAHTEENKUUKAUTEEN, soitti jo. Ne on näitä tätejä, jotka soittavat HETI, kun linjat ovat auki ja väittävät, ettei jotain ole tehty IKINÄ tai KUUKAUSIIN. Todellisuudessa se on tehty eilen aamulla, mutta he eivät katsokaan nurmikon jälkeä, vaan kyttäävät huoltomiestä. Eli mikäli kukkahattutäti juuri silloin ei ole ollut ikkunan ääressä verhojen välistä kyylaamassa pihalle, kun huoltomies on käynyt esim. putsaamassa rappurallit, ei huoltomies ole käynyt. Sillä kukkahattutätihän ei voi olla huomaamatta.
tiistai 23. syyskuuta 2008
minulla on vastaus kaikkeen
Seksistä
M: Miten vitussa voi sinkulla olla hiljaista soolouralla?
K: soolouralla on hiljaista. me olemme riidoissa.
Hammaslääkärikäynnistä
M: Nukutuksen? Se on riski.
K: nukutus on just hyvä...ja siis riski minkä olen valmis ottamaan
Nämä tiistain hitaat keskustelut vaan ovat ihan parhaita.
Miljoonat treffit ja pari panoa
Eräs kaunis neiti Helsinki (os. Espoo) viettää lauantaina synttäreitään. Se täyttää jo niiiiin paljon, etten ehkä voi kutsua häntä enää pissikseksi. Siis oikeasti kyseisen neidin numero on puhelimessani vieläkin nimellä pissis*. Jäänteitä ajasta, jolloin olimme vielä pieniä ja tyhmiä ja erään toisen koulukaverini kanssa ostin Ofelia-pullon, joka juotiin Stockmannin portailla ruokavälkällä. Ja siis tämä oli aikuislukiossa.
Tietääkseni olen kyseisen pissiksen puhelimessa nimellä mahti-pissis. Sillä olenhan sentään vuoden vanhempi.
Puhelimestani löytyy muitakin outoja...
Bubbles-Heidi & Blossom-Satu fanitimme 7v sitten Maltalla Powerpuff girlseja..minä olin se mustahiuksinen...
Homonaama Tommi vanha tuttu, jonka puheluihin tuskin vastaan
Jocke-Jormalainen tunnetaan myös nimellä Johanna
Kuha Juhan numero, jonka joskus humalassa 9v sitten typesin väärin
Mr. Raisio en muista varmuudella kuka, mutta kuulostaa hyvältä
RömPsä kuulostaa myös lupaavalta
Otsikko ei liittynyt mihinkään, mutta sainpas kaikki pervot kiinnostumaan.
maanantai 22. syyskuuta 2008
Hieman väsyttää
Olen melko väsynyt, sillä nukuin viime yönä reilun tunnin. Sinäkin aikana vain kieriskelin kylmästä hiestä märkänä; aivan kuin olisin ollut hunningolla. Mitä siis en ole. Hammassärkyni on saanut aivan uudet mittasuhteet vittumaisesta infernaaliseen. Helvetin viisaudenhampaat, jotka eivät edes muuta blondia fiksummaksi. Nyt googletan hakusanoilla hammaslääkäri + nukutus sekä hammaslääkäri + ilokaasu.
perjantai 19. syyskuuta 2008
Tää kesä
Kävin eilen kesken työpäivän hieronnassa, jonka jälkeen kävelin seiniä pitkin. Setä runnoi selkää siihen malliin, jotta pöydältä noustessa pysyi hädin tuskin pystyssä. Nyt selkää tuntuu siltä, että voisin joogata seuraavat 3pvä mökillä (sori pojat, mä niiiiiin aion pakottaa teidät mukaan).
Vittu, siinä meni sekin pointti, että pitipä nyt mainita, että lähdemme mökille. Minä ja pari setää, jotka rakentaa perunatykkiä tms kehittävää, mitä nainen ei vaan voi ymmärtää. Itse ajattelin mennä vielä "kesän" viimeisiä kertoja uimaan. Kesähän siis jatkuu mökkielämässä siihen asti, että järvi jäätyy. Tämä saattaa tosin joskus aiheuttaa hämmennystä, sillä muistelisin viime talven olleen niin leuto, etteivät meidän järvet jäätyneet. Kun ilmoitin iloisesti Nepalista Suomeen muuttaneelle ystävälleni, että täällähän onkin ympärivuotinen kesä, kun ei järvetkään jäädy, emme ihan ehkä olleet samalla aaltopituudella. Kommentistani johtunut kiusallinen hiljaisuus kuitattiin sanomalla hiljaa hymyillen kielimuuri.
Hieman ehostin äsken itseäni, katsoin peiliin ja totesin tyytyväisenä; panisin.
torstai 18. syyskuuta 2008
Ei olla köyhiä eikä kipeitä
Uskomatonta kyllä, Kaikkosella oli vielä 24h sitten 27% palkastaan jäljellä. Siis siitä palkasta, joka kilahti tilille 8 päivää sitten. Siitä jäljellä olevasta palkasta, se hullu tuhlasi 60%. Tämän laskutoimituksen jälkeen voimme todeta, että jäljellä on enää noin 11%. Se on melko vähän, sillä Kaikkosen palkka maksetaan vain kerran kuussa.
Homma meni näin. Se kävi rautakaupassa, ja osti vain rullan muovisäkkejä. Sitten tuhmat pojat vei sen väkipakolla takaisin Kersantin (se on se auto, jos muistat) luokse. Kaikkosen suunnitelma oli ajaa takaisin susien ja karhujen pariin Espooseen, mutta ko. kaupungin kompastuskivi iski matkan varrella herkkään kohtaan; alennusmyynnit! Pienessä mielessään Kaikkonen loogisoi, että menee vain tervehtimään EMK:ta (Ehkä Maailman Kauneinta) töihin. Ennen kuin se edes pääsi EMK:n töihin, se osti jo kengät (jotka ovat juuri nytkin jalassa). Mutta kun ne olivat niin halvat. Just.
Tämän jälkeen Kaikkonen kierteli vielä yli 2h ympäri ostosparatiisia. Kotiin päästyään, se tunsi syyllisyyttä hetken, mutta unohti sen heti, kun alkoi katsomaan Kymppikerhoa.
Niin, ja se sananvapaus. Mitäs se nyt sitten olikaan?
keskiviikko 17. syyskuuta 2008
myöhässä
Mielestäni on jo todella taitavaa, jos onnistuu myöhästymään KAHDESTA paikasta kerralla. Ensimmäisestä paikasta olin niin paljon myöhässä, etten mennyt. Siis heräsin 9min sen jälkeen, kuin minun olisi pitänyt olla siellä ja seuraavasta 2min. Ja jälkimmäiseen siis menin. Eli töihin, sillä töistä saa rahaa, ja minähän olen tunnetusti perso rahalle.
maanantai 15. syyskuuta 2008
En keksi otsikkoa
Koska me bloggaajat olemme pahimman luokan nörttejä, ajattelin ehdottaa tapaamista. Tiedättekö niitä sellaisia tapaamisia, joissa rumat valkoiset rillipäät tapaavat, eivätkä osaa puhua, kun ihmiset ovatkin yllättäen naamatusten. Voisimme tehdä tämän tupareiden muodossa, sillä se olisi mielestäni todella hyvä syy juoda paljon kaljaa ja eksyä aamutunneilla metsäreittejä pitkin paikalliselle junttiräkälän ovelle vain todetaksemme, että edes sinne emme moisessa kunnossa pääse sisään. Tämän jälkeen palaisimme takaisin isoon kartanooni, johon sammuisimme kasaan lattialle.
Mielipiteitä asiaan?
Ps. Tämän postaukseen meni 2h, sillä netti jumittaa niin paljon, etten pysty enää kuvittelemaankaan tupakoinnin lopettamista.
perjantai 12. syyskuuta 2008
penninvenyttäjä
Broke-ass-mountain Kaikkonen soitti tänään monta puhelua.
Tässä eräs.
Kaikkonen: Hei herra verotoimisto setä. En tahdo maksaa näin paljon.
Vero-Setä: Selvä juttu, tyttö hyvä.
Ja näin taas elämä järjestyy, kun osaa keksiä kaiken ilmaisen rahan, mitä vaan saa näillä avuillaan irti.
keskiviikko 10. syyskuuta 2008
Ihminen
Ihminen, jolla ei ole töissä mukanaan yhtäkään stendaria/tulitikkuaskia tms, löytää kotoaan tavaroita pakatessaan 19 sytytintä sekä 8 askia tikkuja. Tämän jälkeen hän tuntee itsensä idiootiksi. Ihminen pyörii sängyssään pimeässä huoneessa puolisen tuntia, luovuttaa ja jatkaa pakkaamista noin klo 02 asti. Ehkä hän toivoi löytävänsä lisää aarteita. Kuten Hello Kitty viritelmän, minkä toisessa päässä on puoliksi syöty tikkari ja toisessa päässä pieni tuuletin kuumia kesäpäiviä (jotka vieläkin saatana ovat tulossa) varten.
Ihminen myös ihmettelee sitä, miten joku voi olla niin arvaamaton. Miten kukaan voi olla kuin kaksi eri persoonaa samassa paketissa. Ja miksi näyttää nämä molemmat puolet Ihmiselle. Miksei voisi vaan olla kiltti/kohtelias/ihana tai sitten rehellisesti tyly/ilkeä/välinpitämätön. Päätä kumpi tahdot olla, niin Ihmisen ei tarvitse arvailla, kummalla tuulella toinen on.
Tänään Ihmisen niskaan sataa ulostetta tahdilla. Mutta Ihminen on vain sihteeri, eikä pysty ihmeisiin.
tiistai 9. syyskuuta 2008
Identiteettikriisi
Näin viime yönä unta, että menin yksin lätkämatsiin kannattamaan HIFKiä. Jos yhtään tunnet minut, ymmärrät, miten traumatisoiva tämä uni oli! Epäilen tämän johtuvan tulevasta helsinkiläisyydestäni, joka tuntuu sotivan sisäistä espoolaisuuttani vastaan.
Perjantaina ajoin kotiin jakkupuku päällä Volvollani (joka ei luojan kiitos ole farmari) ja tajusin, että pari tuntia aikaisemmin olin ostanut asunnon. Mieleni teki tehdä hätäjarrutus keskelle kehää ja polttaa pari kartonkia tupakkaa. Sen sijaan ajoin kotiin, ja aloitin muuttoprosessin siirtämällä neljä laatikkoa huoneesta toiseen.
Eilen pakkasin kaikki kirjat, levyt ja leffat. Jostain syystä niistä tuli yksinään 14 laatikkoa. Voisinko päällystää seinäni niillä?
maanantai 8. syyskuuta 2008
perjantai 5. syyskuuta 2008
Keväämmällä
Ajelin viime yönä kotiin Kumpulan hämyiseltä parkkipaikalta hyvin myöhään kuunnelleen kantria, ja miettien, miksei poke-leffoissa ole extroja. Siis esim. pieleen menneitä otoksia. Nehän olisi juuri parhaita! Ja miksi niissä kuitenkin monesti on tekstitykset?
Löysin eilen ihanan asunnon ja saatan tänään tehdä tarjouksen. Toivottakkee onnia!!
Käteni palovamma on muotoutunut sydämenmuotoiseksi. Tuli nyt vaan mieleen.
torstai 4. syyskuuta 2008
Tärkeysjärjestys
Poltin juuri käteni leipoessani TÄÄLLÄ TÖISSÄ snickerdoodleseja Ainon (kiitoskiitoskiitos) eilen antaman reseptin mukaan. Ajoitus oli täydellinen, sillä lähes uskomattoman harvoin tapahtuva toimitusjohtajan toimistolle ilmestyminen tapahtui juuri, kun olin kädet ja naama taikinassa. Tämä tarkoitti siis sitä, että hänelle oli tulossa vieraita, jotka tietenkin haistoivat tekeleideni aromit ja vaativat saada niitä kokoukseen tarjolle. Ahdistus maksimus. Firman tulevaisuus riippui täysin MINUN kanelin ja kardemumman käytöstäni!
Ahersin keittiössä ja hetken kuluttua tarjoilin heille tuherruksia. Ja kukaan ei vielä ole niihin kuollut. Huomenna niitä tarjoillaan Petturi-Mikolle, joka poistuu palveluksesta. Ajattelin Petturin seuraajaa muistuttaa joka päivä hänen pätemättömyydestään huokailemalla tahattomasti ohi mennen "voi kun Petturi olisi vielä täällä...".
Tein omaan tyyliini taas asiat juuri siinä järjestyksessä, kuin loogisimmaksi (itselleni) koen. Eli olen hoitanut itselleni lainan (myönnetään, tämä kuuluukin normaalien ihmisten maailmassa tehdä ensin), sopinut remonttimiehet sekä muuttomiehet+kuljetusauton. Nyt enää puuttuu itse asunto. Niin, ja olen myös semisti (silleen pikkaisen vain) varannut itselleni pari työtä viime viikonlopun T.p.l'a:sta. Siis asuntoa eikä huonekaluja ei ole, mutta on työmiehet löytyy sekä pari fantastisen ihanaa työtä, jotka laittaa sille seinälle, mitä en vielä omista.
keskiviikko 3. syyskuuta 2008
What happens in Veikkola, stays in Veikkola.
Syksy on täällä! Se on varmaa, sillä laitan aamuisin p***ugrillin autossani päälle! Myös joka vuotinen ahdistus-vitutus-maksimaalinen panetus ovat hienoja merkkejä siitä, että taas pitäisi impulsiivisesti tehdä jokin iso muutos, jonka avulla selviäisi tästäkin kriisistä. Siis minähän OLEN kriiseilyn mestari.
Viikonloppuani vietin suurimmaksi osin Veikkolan autuudessa (katka)rapujuhlissa. Merihenkinen teema pakotti minut olemaan edes hieman suomenruotsalaisen näköinen. Zindza oli merirosvo. Sitten join paljon, teloin jalkojani monesta kohtaa eri tyyleillä ja aamulla oli kebabinhimoinen krapula. Vähän hävettää, mutta onneksi kaikki tapahtui Veikkolassa.
PS. Jos sinulla on emäntä kotona, älä vonkaa muilta.