Kaikki on niin outoa

Tässä päivässä on jotain vikaa. Heräsin pirteänä torkuttamatta kelloa. En älämöläköinyt liikenteessä muille, vaikka kaikki ajaa päin persettä paitsi minä. Ennätin käydä tankkaamassa ja ostamassa lounastarpeita ennen töitä. Olin 10min etuajassa töistä. Pyörittelin jo mielessäni tätä herkullista tilannetta, kuinka helvetin hyvä vain yksinkertaisesti olen.

Saavuttuani töihin muistin, ettei täällä tänään ole kuin neljäsosa toimiston väestä. Kai se on pakko YKSIN käydä tupakalla, YKSIN jammailla hyviä YLEXn biisejä pöydällä, YKSIN naureskella omille vitseilleni kahvimaatin luona, YKSIN järjestää toimistotuolirallit. Soitin jopa jo joka-amuisen vittuilu puhelun (jompi kumpi murtuu aina ennemmin tai myöhemmin kiukuttelemaan no vittu en muistanut että kysyin jo tätä eilen...).

Myös joka-aamuinen kukkahattutäti, ns. NURMIKKOAEIOLELEIKKATTUKAHTEENKUUKAUTEEN, soitti jo. Ne on näitä tätejä, jotka soittavat HETI, kun linjat ovat auki ja väittävät, ettei jotain ole tehty IKINÄ tai KUUKAUSIIN. Todellisuudessa se on tehty eilen aamulla, mutta he eivät katsokaan nurmikon jälkeä, vaan kyttäävät huoltomiestä. Eli mikäli kukkahattutäti juuri silloin ei ole ollut ikkunan ääressä verhojen välistä kyylaamassa pihalle, kun huoltomies on käynyt esim. putsaamassa rappurallit, ei huoltomies ole käynyt. Sillä kukkahattutätihän ei voi olla huomaamatta.