Tärkeysjärjestys

Poltin juuri käteni leipoessani TÄÄLLÄ TÖISSÄ snickerdoodleseja Ainon (kiitoskiitoskiitos) eilen antaman reseptin mukaan. Ajoitus oli täydellinen, sillä lähes uskomattoman harvoin tapahtuva toimitusjohtajan toimistolle ilmestyminen tapahtui juuri, kun olin kädet ja naama taikinassa. Tämä tarkoitti siis sitä, että hänelle oli tulossa vieraita, jotka tietenkin haistoivat tekeleideni aromit ja vaativat saada niitä kokoukseen tarjolle. Ahdistus maksimus. Firman tulevaisuus riippui täysin MINUN kanelin ja kardemumman käytöstäni!

Ahersin keittiössä ja hetken kuluttua tarjoilin heille tuherruksia. Ja kukaan ei vielä ole niihin kuollut. Huomenna niitä tarjoillaan Petturi-Mikolle, joka poistuu palveluksesta. Ajattelin Petturin seuraajaa muistuttaa joka päivä hänen pätemättömyydestään huokailemalla tahattomasti ohi mennen "voi kun Petturi olisi vielä täällä...".

Tein omaan tyyliini taas asiat juuri siinä järjestyksessä, kuin loogisimmaksi (itselleni) koen. Eli olen hoitanut itselleni lainan (myönnetään, tämä kuuluukin normaalien ihmisten maailmassa tehdä ensin), sopinut remonttimiehet sekä muuttomiehet+kuljetusauton. Nyt enää puuttuu itse asunto. Niin, ja olen myös semisti (silleen pikkaisen vain) varannut itselleni pari työtä viime viikonlopun T.p.l'a:sta. Siis asuntoa eikä huonekaluja ei ole, mutta on työmiehet löytyy sekä pari fantastisen ihanaa työtä, jotka laittaa sille seinälle, mitä en vielä omista.