eroakirkosta.fi

sunnuntai 14. kesäkuuta 2009

sämpyjä

18 tuntia sitten alkoi viides savuton päiväni, jonka aloitin leipomalla juustosämpylöitä. Lähinnä nyt siksi, että jääkaapissani on levitettä sekä kinkkua, muttei mitään, minkä päälle asetella niitä. Reseptin muuntelun jälkeen niistä tuli hyviä. Tai siis aivan mahtavia. Resepti menee näin:


5 dl maitoa
50 g hiivaa
1,5 tl suolaa
2 rkl sokeria
2 dl juustoraastetta
1 muna
0,5 dl öljyä
11 - 12 dl hiivaleipäjauhoja

Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää suola, sokeri, muna, juustoraaste ja öljy ja alusta taikinaksi jauhoillai. Anna taikinan kohota peitettynä kaksinkertaiseksi lämpimässä paikassa. Voitele sämpylöiden pinnat munalla ja ripottele päälle juustoraastetta. Paista 225 asteessa 12–14 minuuttia.

lauantai 13. kesäkuuta 2009

Kovin jännittävää savuttomuutta

Olen ollut nyt kolme (3) päivää polttamatta, jonka johdosta olen siivonnut asuntoni lattiasta kattoon, katsonut 9 Stuart-pätkää (ja matkinut mukana), syönyt 2 ärrä limujäätä, kiukutellut puhelimitse lehtimyyjälle, joka herätti minut (klo 15.06), harkinnut yrttipuutarhan muodostamista parvekkeelleni sekä CSI:n jaksojen välillä miettinyt, mistä koulusta voisin valmistua rikospaikkatutkijaksi. Piilotin eilen tupakkani eteisen kaappeihin, joten jos minun tarvitsisi löytää ne, joutuisin siivoamaan koko kaappikompleksin (250 x 66 x 230cm). Ei ehkä ihan heti tee mieli tupakkaa.

perjantai 5. kesäkuuta 2009

LamaLamaLama

Muistan vielä muutama kuukausi sitten päivitelleeni sitä, miten ihmiset jaksaavatkin hösätä lamasta. Siis naurettavaa hysteriasointia. Totesin pontevasti (ja monesti), ettei minulla ollut mitään hätää, kunhan on työpaikka (jota silloin tietenkin pidin itsestäänselvyytenä). Tämän perään julistin vielä, että jos menetän työni, myyn autoni sekä asuntoni ja muutan äitini luokse Espooseen. Maaliskuussa Se Runkkari ilmoitti, että työsuhde päättyy tähän. En myynyt autoani, asuntoani tai saati persettäni, vaan rilluttelin ja kulutin kaikki säästöni sekä kävin pankissa pyytämässä maksuvapaita kuukausia. Sain niitä kolme siltä istumalta. Mielestäni se on aika hyvin. Fanitan muutenkin pankkineitiäni. Sillä on aika isot hinkit, mutta sehän nyt ei liity asiaan mitenkään.

Otin yhteyttä liittoon, josta en valitettavasti saa mitään tukiaisia (haha, get it? niinkuin johku-tukiaisia), sillä olen kuulunut liittoon vasta niin lyhyen aikaan. He kuitenkin tutkivat tapaustani mahdollisena laittomana irtisanomisena. Kerroin tapahtumista, jotka johtivat työsuhteen loppumiseen. Liiton täti luki tekstiäni hämmästellen ja soitti perääni kysyäkseen lisäkysymyksiä. Suosikkini oli se, kun hän ihmetteli, miksen itse lähtenyt sieltä jo aiemmin lätkimään, ottaen huomioon työolosuhteet. Vastasin tähän, että ironista kyllä, en tahtonut jäädä työttömäksi.

Minulla on ollut todella paljon aikaa ajattella. Siis TODELLA paljon. Suunnittelin jossain vaiheessa jo muuttoa Siilinjärvelle. Sitten muistin, että siellä tuskin olisi yhtään sen parempi työmarkkinatilanne. Ja että talvella jos tulee paljon lunta, ei kukaan auraa sitä yksityistietä, ja olen kotini vanki.

Päätin myös, että hommaudun eroon vanhoista tavaroistani sekä vaatteista. Tämä tapahtuu joko kirpputorilla tai sitten kotimyyjäisillä jokin kaunis viikonloppu. Miten olisi pihamyyjäiset? Anyone?

keskiviikko 3. kesäkuuta 2009

Kadonnut lapsi

Päivä -3

Tipattomuuteni onnistui täydellisesti. Tosin ajoittain saapuneet astetta rankemmat huimaukset saivat minut oksentamaan parin viikon aikana keskimäärin joka toisen aterian, jonka olin syönyt. Välillä jopa maito ällötti niin paljon, että se teki ylösnousemuksen.

Aloitin viime viikolla uuden vanhan työn, eli palasin työhön, josta lähdin muutama vuosi sitten. Täysipäiväisesti aloitan mystisessä Keski-Helsingissä juhannuksen jälkeen, jota ennen ajattelin luuhailla ympäri toimipisteitä ihmettelemässä, miten kukaan voi tehdä fleece päällä kesällä töitä haisematta silti sillitehtaalle.

Olin 9 viikkoa tekemättä juurikaan mitään. Toki ryyppäsin joka sunnuntai (lukuunottamatta juuri mennyttä tipatontani), nautin aurinkokeleistä lähipubien terasseilla päiväspurgujen kanssa sekä kävin tutustumassa Kannelmäen kirjastoon. Mutta näistä aktiviteeteista ei saanut mitään rahaa, joten kävin myös pari kertaa työkkärissä sekä Kelassa pyytämässä cash money. Minusta on tullut vihaamani ihminen; pummi! Nyt sekin lysti loppuu. Perhana.