fiiliksiä

On yllättävän vaikeaa pukea sanoiksi tunnetta, jota ei itsekään tunnista. Samaan aikaan mielen valtaa väsymys, vainoharha, suru, viha ja hyperaktiivisuus. En myöskään enää tunnista ihmistä, joka tuijottaa minua peilistä aamulla silmillä, joita ympäröi lievästi arpinen sekä tumma iho. Silmäpussit ovat suomenmestaruustasoa ja suuta ei saa hymyilemään muu kuin musta huumori, kuten oikeassa kädessä olevan kömpelyydestä johtuvan palovamman ilkkuminen.

Työmotivaation puutteeni on saanut niin mittavat suhteet, että saatan istua paikoillani monta tuntia vain tuijottamalla hiuksiani etsien kaksihaaraisia (luojan kiitos tämän viikon saldo puhdas nolla) tai siemailemalla vettä sekä täyttämällä lasiani. Teen työni vasemmalla kädellä, ja päivän päätteeksi on ontto olo. Kuin ei olisi tehnyt mitään ja poistuu suljetusta maailmasta toiseen.

Olen melko väsynyt ja dramaattinen tänään, joten saatan korkata kotona punkkupullon, jota nautiskelen sitten suoraan pullosta parvekkeeni lumihangessa.