eroakirkosta.fi

keskiviikko 23. syyskuuta 2009

Terveisiä Joensuusta

Miksi äidit kuvittelevat aina, että he eivät voi saada lastensa tauteja? Siis että heillä olisi täysi vastustuskyky sikainfluenssaa vastaan, kun taudinkantaja on oma lapsi.

Paikallinen terveysasema ei suostunut ottamaan minua vastaan, sillä täytin yhden (1kpl) kriteerin sikainfluenssasta. Eli sen, että minulla on kuumetta. Itsepäisenä, väsyneenä sekä vittuuntuneena puhelimessa kitisevään hoitajaan ilmoitin, etten suostu Laakson sairaalan H1N1-osastolle, vaan haluan hoitaa asiani puhelimitse. Tänään varmistui, ettei minulla ole sikainfluenssaa, joten tekisi mieli soittaa ylivarovaiselle hoitsulle "I told you so"-puhelu. En kuitenkaan tee sitä, vaan aion nauttia päivän American Dad:n, Family Guy:n sekä Arrested developement:n seurassa.

Matkustettuani yli neljä tuntia junalla, opin että Jenssi on lyhennys Joensuusta. Olin valinnut junani hienosti, sillä perjantainen pendolino (lähtö klo 15.12 Helsingistä) tarkoittaa paljon kaljoittelijoita, enemmän solttuja ja kaikkein eniten kaljoittelevia solttuja. Joensuun yöelämä oli erikoista. Tunnuin olevan jokaisessa baarissa vanhimpien joukossa. Tämä herätti kysymyksen, missä ihmeessä kaikki yli 22-vuotiaat ovat. Sata kiloa lihaa vihjaisi eilen, että se saattaisi johtua siitä, että siinä vaiheessa kaikilla paikallisen standardin mukaan tulisi jo olla perhe, joiden kanssa ollaan illat kotona. Toista se on täällä saastaisella pääkaupunkiseudulla, missä yh-äidit tunkevat lapsensa milloin mihinkin hoitoon, jotta "mami saa olla soseessa Hotelli Vantaalla". Tässä vaiheessa pakko mainita, että Tulisuudelmassa puolet naisista on rumia ja puolet näyttävät siltä, että he ovat joskus olleet miehiä. Tulin tähän tulokseen jo toissa vappuna, jolloin päädyin heteroon iltaan, huomattuani karmean tarjonnan. Hotelli Vantaa siis pieksi lesbouden.

Coelhoa on kehuttu jo niin pitkään ja niin paljon, joten kun olin kävellyt yksin vieraassa kaupungissa keskellä lauantain ja sunnuntain välistä yötä vieraaseen asuntoon ja löysin kirjan Yksitoista minuuttia, päätin vihdoin ottaa selville mistä on kyse. Luin yhdeltä istumalta lähes sata sivua ja ainut mielipiteeni oli "äh...". Olen jo useammalta ihmiseltä kuullut myös niin paljon negatiivisita, joten tämän lyhyen kokemuksen perusteella joudun liittymään epäfanien (vihaaja olisi kuulostanut liian rankalta) joukkoon. Itse aiheessahan (seksi, prostituutio, rakkaus) ei sinällään ollut mitään vikaa, mutta kirjoitustyyli oli rasittavaa. Vieläkin kiukuttaa hieman.

Ei kommentteja: