Poika, joka meikkaa

Sain tänään töissä kepeän läimäisyn olkapäälle noin 20 vuotta minua vanhemmalta herrashenkilöltä meiningillä "oot sä hyvä jätkä!". Nyt koko työntekijäidentiteettini on täysin hukassa. Eikä asiaa auttanut yhtään se, että kirjoitan hänen-jonka-nimeä-ei-mainita pyynnöstä tarinaa otsikolla "Minun toimenkuvani".

Tähän mennessä olen ollut jokapaikan höylä, jolle kuuluvat sekä ravintolan, huoltoyhtiön, kiinteistön, siivousyrityksen yms asiat.
Olen tämän vuoden puolella oppinut, että työtä hakiessani, minulla olisi pitänyt jo olla datanomin paperit, kyky muuttua tikkaiksi/avaimiksi/kaapelipiuhaksi/lumeksi ("miks tääl ei oo lunta...vittu mikä paska keli, salee ton tytön vika...") , kyky lukea ajatuksia sekä tahdonvoimaa olla tupakoimatta.

Minun toimenkuvaani kuuluu myös kestää haukkumista ja vittuilua, mutta myös hauskoja hetkiä näiden Liisa-Marjattojen kanssa tupakalla (missä en saisi käydä) ja vielä hillittömämpiä tilanteita, kun esim. jollakulla on krapula (winkwink).

Ehkä ensi kerralla ei kannata pyytää minua kirjoittamaan omasta toimenkuvastani. Olen liian lapsellinen kirjoittamaan mitään. Ikinä.