Vanhuus tuli puun takaa

Krapulani eivät enää ole niin hauskoja kuin ennen. Siis aikaisemmin oli morkkiksia, pahoja oloja ja säätöjä (en nyt puhu ihmisistä vitun pervo). Ja tietenkin hassunhauskoja muistoja illasta (ja sitä muistamattomuutta). Eilenkin lähdin jo tunti heräämiseni jälkeen heittämään erästä Marja-Leenaa ja tämän säätöä (no nyt osuit oikeaan pervo!) jonnekkin kaukaiseen itään. No okei, illalla ostin irtiksii noin kilon, mutta silti. Todella säälittävää krapulakäyttäytymistä.

Ihmisestä tulee keskimääräisesti vanha sillä hetkellä, kun pierut/röyhyt/muut kehonkaasujenpäästöt eivät enää naurata. Minulla on siis vielä toivoa. Vaikka suurin tappio nuoruuden menetyksestä koettiin jo silloin, kuin täytin 17 ja rapistuminen alkoi. Löysin jo ensimmäiset juonteet (silmien alta), joten muutaman vuoden sisällä sidon narun takaraivooni ja hyppään benjin. KOSKA OLEN NIIN PINNALLINEN.

Tänään olen töissä puhunut alle kuuden tunnin työaikani aikana noin viisi tuntia yhtä menoa, joten verbaalinen lahjakkuuteni alkaa loppua kesken, ja tupakkapaikallakin tunnen itseni tuppisuuksi. Olen siis menettänyt suuren osan kaikkoudestani ja jäljelle jää vain tylsä ja vanha ihmisen irvikuva, joka oikeastaan vaan tahtoisi takaisin kotiin nukkumaan, koska se oli yölläkin niin mukavaa.

Aamupäivästä jalkojani kolotti ja himoitsin tukisukkahousuja, joita kumma kyllä henkilöstöravintolallamme ei ollut tarjota (no vitut, en ees käyny kysyy). Olen myös kokenut kuumia aaltoja, ja mietin jos nyt iskisi vaihdevuodet, olisinko tyytyväinen vai en. Punnitsin hyvät ja huonot puolet. Huonoja olisi se, että se olisi vanhuuden leima ja en voisi saada lapsia. Hyviä puolia se, että en enää kokisi ah-niin-ihania mielialavaihteluita menkoista. Ja se, etten voisi saada lapsia (ne haisee, tulee kalliiksi ja tekevät nuorista naisista väsyneitä/elottomia/neuroottisia ihmisperseitä).


PS. No en todellakaan ota vastuuta siitä, että Mertsi aloitti bloginsa. Kärsi nainen; ite teit valintas hullu!