There's a party in my pants and no-ones invited

Tänään satoi lunta. Ihan siis oikeaa lunta, eikä mitään märkää loskapaskaa. Kylmää, kiinteää hötölunta, joka leijaili kauniisti ilmassa hitaasti. Ihailin ilmiön tanssia bussin ikkunasta taustamusiikkinani Gary Julesin Mad World, kunnes hienon haikean hetken katkaisi vittumaisen ämmän mulkaisut kohti vieressäni istuvia teinityttöjä, jotka olivat ilmeisesti kiroilleet liian kovaan ääneen tai puhuneet sukupuolielimistä niiden oikeilla nimillä. Mielestäni ne tytöt oli tosi rock ja ihania.

Päätin ryhtyä selibaattiin. Mistä johtuu, että nyt oltuani x-määrän päiviä ilman seksiä, se on ainut asia mikä pyörii mielessäni? Olen iskenyt jo kaikessa kiimassani silmäni "kakskytvailleneljän"-bussin vakiokuskiin, jonka ihana naaman punotus perverssinä mielenkiinnonkohteenani vetää polveni veteläksi. Kyseessähän on siis suunnilleen ikäiseni herrashenkilö, ettei kukaan luule minun niin perverssiksi sentään muuttuneen, että haaveilen jo hopeaketuista. Itse asiassa pohdin tänään sitä, milloin oikein tulin niin vanhaksi, että joutuu murehtimaan sitä, että onko liian vanha tapailemaan jota kuta itseään nuorempaa miestä. En kuitenkaan ainakaan aivan vielä olisi valmis ottamaan itselleni puuman mainetta. "Veljeni" kutsuu itseään nimellä Predator viitaten siihen, että metsästää itseään huomattavasti nuorempia naisia baareissa. Tylyyn tyyliin kuuluu tiukka tuijotus, johon teiniprinsessat tuntuvat lankeavan.

Mieleeni tuli juuri keskustelu viime talvelta, jonka kävin erään ihastuttavan homopojan kanssa oltuani muutaman viikon ilman seksiä. Totesin, että panetuksen määrä on kasvanut niin isoksi, että minulle riittäisi lyhtypylväs. Poika vastasi tilanteesta olevan samanlainen, ellei jopa pahempi, ja kommentoi, että hänelle riittäisi puu, missä on oksa.