Neuroottinen vinkulelu

Elämä on ihanaa. Perjantai-ilta meni Erään Miehen kainalossa katsoen Pasilaa jälleen miljoonatta kertaa. Launtaina Kaikkosen rakkain misukka palasi muilta mailta kotimaan kylmyyteen, jonka kunniaksi Pelimies teki kanasalaattia ja paistoi karjalanpiirakoita, jotka nautittiin piknik-tyyliin pienen helsinkiläisen yksiön lattialle levitetyn viltin päällä. Sunnuntaina Kaikkonen sai taas kotiinkuljetuksella Erään Miehen luokseen ja pääsi takaisin kainaloon piiloon pahalta maailmalta, joka jostain syystä näin maanantaiaamuna ei enää näytäkään niin karmivalta. Tässähän sitä melkein alkaa paatunein kyräilijäkin uskoa, että maailma onkin ihan kiva paikka.

Koska Kaikkonen kokkaa aina lähestulkoon alasti, oli kenties melko viisasta ostaa viimein isoikkuinaiseen asuntoonsa verhot, jottei naapuritalon Seppo saisi joka kerta kohtausta, kun katsoisi Pelimiehen ikkunoita kohti. Kaikkonen sai myös uuden valtavan maton, jonka päällä se on jo perverssissä mielessään tehnyt monia tuhmia asioita, jotka nyt vain odottavat toteutumistaan.