Helkkarin hyvin menee

Kaikkosen terveystietoja:

lepopulssi: 59-64
verenpaine: 105/65
huone ympärillä: pyörii
lääkitys: helvetin upea
tosi ystävät: ovat olleet parhaita!


Asiaan. Kahdeksas virallinen sairaslomapäiväni lähentelee loppuaan, ja alan oikeastaan jo pelkäämään töihin paluuta. On uskomatonta, kuinka paljon aikaansa voi käyttää tehden kotona eimitään. Kuten katsoa roskasarjoja putkeen, puhua kanille/kukille/tiskikoneelle (mene päälle helvetin persehuora ja pese ne tiskit...) tai selata vanhoja juorulehtiä läpi, vaikka ne olisi voinut jo seitsemännen lukukerran jälkeen lähettää kohti Ämmässuota.

Toissapäivänä tosin minut vietiin lauantai-illan kunniaksi Karkkilaan, Forssaan sekä Hämeenlinnaan. Ensimmäisessä kohteessamme huomasimme kyseisen kunnan ainoan ilon olevan amistelu ABC:n pihalla mopoilla ja isoveljien matolaatikoilla. Keskistopilla törmäsimme kaupungin yöelämään, joka hänkin tosin oli jo yksin matkalla kotiin keskiyön kieppeillä. Viimeisimmässä löysimme jo meininkiä, kuten tanssiravintola Tanssivan Kolibrin (emme uskaltautuneet sisään). Koska kaupunki ei ollut kenellekään seurueestamme tuttu, yritimme seurata paikallisia kuskeja Hämeenlinna pimppiralli-tourin löytämiseksi. Kaikki kuitenkin vain ajoivat koteihinsa tai olivat muuten vain niin kovin..äh, hämeenlinnalaisia. Juuri kun olimme luovuttaneet, ja tankkasimme El Tujéromme (lausutaan Tuheero), vierestämme pyyhälsivät etsimämme. Amis-opeleita, tummennettuja takalaseja, amisviiksillä ja pilottitakeilla varustettuja kolleja. Kyllä, kylän kokoontumispaikka olikin suoraan nenämme alla. Kävimme heittämässä noin 10 sekunnin rundin. Pidempään ei pokka pitänyt. Ei enää tässä iässä.