Edellisen yön valvottuaan Vuoden työntekijä Kaikkonen on heti valppaana kuin, öh, porkkana töissä maanantain kunniaksi valmiina ottamaan haasteet vastaan avosylin ja reippain mielin.
Yök, yök ja yök. Vielä toistaiseksi käyn ylikierroksilla, sillä lukuunottamatta niitä noin tunnin aamu-unia olen valvonut noin 21h. Aamupalaksi oli etovaa roiskeläppää, kylmänä nautittuna, sekä punaisen härkäsen hinttiversiota hivenen lämpöisenä kaksin kappalein. Ostin myös kaksi ässä arpaa, jotka olivat tyhjää täynnä. Olin jo ennättänyt optimistisesti haaveilla voittavani MOLEMMISTA 50t, jolloin olisin voinut tänään työnteon sijaan mennyt esim. takaisin nukkumaan.
Voisin myös tähän väliin avautua toissaöisistä infernaalisen väkivaltaisista unista, joita jouduin kestämään todella pitkältä tuntuneen ajan. Minua uhattiin aseella ainakin 30krt, joissa tilanteissa joko anelin armoa, käytin häikäilemättä kaveria kilpenäni tai olin fiksuna likkana lainannut (lue: varastanut) poliisilta liivit. Muistan ampuneeni viranomaisia sekä liittyneeni mafiaan. Pomoni nimi oli Sergio tai joku vastaava. Meillä taisi olla suhde, mutta ei se niin. Jossain vaiheessa tilanne muuttui Battle royale-tyyliseksi metsästykseksi ja muistelen rakentaneeni (kaivaneeni...?) myös todella taidokkaita bunkkereita. Mutta se siitä, tylsä arki on taas palannut, jossa aggressiot puretaan pelaamalla nettipelejä.
Lauantaina oli myös kovan ennakkojännityksen tuonut ala-asteen luokkakokous, jonka aikana erään toisen seurueen tequilalla täytetty herrasmies tahtoi ostaa minut maatalon emännäksi Mikkeliin. Söimme lämpimästi suositeltavan Hidalgo buffetin Cantina Westissä, otimme jälkijuomat (kuskille=minulle colaa) Wanhassa ketussa (joka ei enää ole niin ihanan tunkkainen..sääli) ja seurasimme pronssi-matsia (jääkiekkoa Aino...Suomi vastaan Ruotsi...ja niin, Suomi voitti) toisessa päässä Malminkatua erään juhlakansalaisemme luona.
Oli ilo huomata, että meistä melkein kaikki olivat ihan yhtä luusereita sekä "oman elämänsä haahuilijoita" (oikis-Piaa lukuunottamatta..). Tosin paikalta puuttuivat ne sankarit, jotka ovat esim. USA:ssa, Australiassa tai Kroatiassa. Tai sitten se yksikin maatilan emäntä kantamassa kolmatta lastaan. Kaikenkaikkiaan todella rattoisa ilta, ja sain jopa pidettyä ihania avokkaita ja tyttömäistä hametta, jolle rento kevättuuli meinasi tehdä Marilynit.
Nyt vaivun viimeisten työtehtävieni pariin täällä uljaassa linnunpesässä, josta ajattelin piakkoin lähteä lentoon kohti uusia haasteita toisessa parvessa. No huhhuh.
maanantai 19. toukokuuta 2008
TJ 9
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Kuulostaa aika vilkkaalle toi yöelämä. Mua harmittaa, että en muista mun unia oikeastaan koskaan. Viimeisin unimuisto on unesta, jossa olin jossain ulkomailla ja oli niin kiire ja hoppu, että hitain perille kerkiävä kulkuneuvo oli luotijuna. Siellä sitten sai hermoilla josko sitä kerkeää ajallaan.
Oih miten ihanan ahdistava kiire uni! Mun unet on nyt jo parin kuukauden ajan ollut tuota tasoa. Milloin kukakin on jahdannut minua tai minä olen muita...kivaa
Lähetä kommentti