Olipa kerran Kaikkonen

On ihan turhaa kuvitella, että vahvassa humalatilassa...

-Osaisi tanssia kaatuilematta (sori ent. partiolainen KV, kaadoin sinut ainakin kerran)

-Saisi vielä ostettua juomia ("miten niin et myy mulle. ite oo jurris. saatana"[oikeasti olin vain väärällä puolella tiskiä. eli sillä, minne ei ollut tarjoilua. paska fennia])

-Osaisi antaa ajoneuvoja kuskille (Otaniemeen ja Vantaalle ON vaikea löytää)

-Saisi oven turvalukon auki ongelmitta. Olin oikeasti noin 45min rappukäytävässä rukoilemassa pikkuavainta menemään siihen perhanan lukkoon. Jossain vaiheessa luovutin ja lyhistyin lattialle. Melkein itkin, koska kännykkäni akkukin oli loppu. Hengähdyksen jälkeen kasasin viimeiset voimani ja runttasin lukon väkisin auki. Ja todella toivon, etten ole soittanut naapurin ovikelloa.

-Tajuaisi tehdä asialle jotain, kun huomaa, että akku on loppu ja pitäisi muutaman tunnin kuluttua päästää asunnon omistaja kämppään sisälle, kun hän saapuu töistä. Ratkaisuni ongelmaan: riisuudu ja sammu sänkyyn. Jesh.


ps. krapulassa söin pizzan (sain apua), kebiksen (sain apua), pariloitua lohta vs-perunoilla ja spagettia. huh. siksi tänään lounaana on kurkkua, tonnikalaa ja raejuustoa. hyvää, mutta saan paremman omatunnon.