Viisaus asuu minussa. Oikeesti.

Olen viimeksi käynyt lätkämatsissa muistaakseni viime vuosituhannella (oliskohan Blues ollut silloin vielä Kiekko-Espoo tai jotai muuta todellarumaakasariysärimeinikiähäh). Lauantaisen matsin jälkeen ihmettelin kovasti, miksi olen pitänyt niin pitkään taukoa. Tosin seura ja meininki ei ole ikinä ollut näin hyvää.

HIFK-Tappara matsi oli jännääkin jännempi, kun toisella puolellani istui vannoutunut HIFK-fani=TODELLA kovaääninen savolainen ämmäs-ihminen (no se Marja-Leena tiätty) ja toisella puolella hieman vähemmän vannoutunut (mutta kuitenkin) Tappara fani eli Herr Kaikvaltijas. Off topic; olin jo melkein lähes ehkäpä hampaat irvessä hyväksynyt hänen vantaalaisuutensa, kun sain tietää että hän onkin alunperin tamperelainen, ja nyt en enää oikeastaan tiedä, kumpi on kamalampaa. Toisaalta ihmisennäköinen saatanankätyri, jonka äiti on Savosta ja isä Turusta, on ehkä hieman väärä ihminen tuomitsemaan muita (no puhun itsestäni, turha vinoilla siellä).

Olen muuten löytänyt uuden pakkomielteen. Kaikki (kaverit, exät, sukulaiset, tirkistelevät naapurit jne), jotka ovat tunteneet minut pidempään kuin 6kk, tietävät, etten ole kovin siisti ihminen. Nyt kuitenkin olen lähes 2kk vain siivonnut ja järjestellyt. Joka päivä. Pakko. Edes ihan vähän. Vaatteiden viikkausta, seinien/ovien/keittiön/kylppärin pesemistä, tavaroiden asettelua, turhan kaman roskiinheittämistä ja kaikkea siltä väliltä. Olen tainnut mennä rikki.

Eli jos nyt joku pyytäis mut kaljalle niin olis kiva. Tai noh, ei kaljalle, mä yritän tätä mun eriskummallista 8vkon tipattomuutta pitää yllä (VOI TYLSYYS, miten ihmisestä on tullut näin VANHA!!), mutta jos vaikka teelle/kahville/salille/uimaan/limulle/poledancingiin (no en ole unohtanut, olen vain huono).