Olipa kerran Kaikkoska

Keksin kyräilylle äänen. Tietenkin kyrkyr. Ja siis jos jotain paskaa, niin jotain vähän vähemmän paskaakin, sillä viime kesäinen epä-Apinamme on palannut. Tervetuloa takaisin. Ja kuulinpa juuri, että olen juurikin niin riski, että minähän kannan mitä vain käsissä. Se ei siltikään tarkoita, että tahtoisin painavia möykkysiä kanniskella ilman apua.

Tosin tänä aamuna Kaikkosella ei ole mitään kyräilyn aihetta, sillä olo on mitä mainioin. Ja kyllä, kuten Mertsi jo paljasti, meillä on reipas viikonloppu edessä. Luulen, että tuollaisten tuntien jälkeen pitää mennä syömään Toroon (suosittelen) jokin pihvi ja ottaa lisukkeeksi jokin leikkele. Ettei jäisi äijyys vähemmälle.

Olen nyt taistellut exec-avainten, sarjoitusten ja yleisesti ottaen avaintenhallinnan kanssa lähes koko aamun ja siinä samassa huomasin olevani nero. Jos pussissa lukee varasto ja leimaus on ensimmäiseen kerrokseen, voisin tietenkin käydä ne pari hassua ovea, jotka ovat ensimmäisen kerroksen varastoja, kokeilemassa avainten kanssa. Ja voilá, ihmeellisten avainten mysteeri on ratkennut. Enää kahdet kummastuttavat avaimet ihmeteltävänä ja uskon, ettei niitä ole edes sarjoitettu mihinkään oveen. Ne on vain kiusaksi tuotu tänne aiheuttamaan minulle HARMAITA HIUKSIA. Todellisuudessa ne kuvaavat minua koko ajan, kun tuskailen täällä niiden olemassaolon syytä. Maailman parasta tosi-tv:tä.


PS. Tulisko joku kokoamaan mun sängyn? Ja kantamaan pöydän kellariin (ei ole hissiä)? Ja ottais veisselin mukaan, kun ei mulla ole.