Yllätys

Onpa ihan kivan yllättävää, kun yllättäviltä tahoilta tulee ööh...yllätyksiä. Tänään osaan vain yhden sanan, enkä osaa näköjään sitäkään käyttää.
Rutustun töissä penkillä kipeiden vatsalihasten kanssa ja kulutan aikaani haaveilemalla postipaketeista, joiden olisi jo pitänyt tulla. Niin ja toki pelkään tulevaa pilates-tuntia, jonka uskon repivän viimeisetkin rustot (ja ne kaikki muut jutut) irti toisistaan ja niistä muista jutuista.

Mielestäni siinä ei ole mitään vikaa, jos aikuisten julmalla leikkikentällä (lue: työpaikkani) pidetään farkkuja ja huppareita, vaikka tämä erään tahon (se-kenen-nimeä-emme-lausu) mukaan onkin saatanasta. Mutta miksi, oi miksi, täytyy pitää koko päivä hupparin huppua päässä? Onko sulla, poika, kylmä?! Sullahan on pipokin siellä alla! Ja sama se vaikket olisi edes vaivautunut pukemaan noita nilkkakoristeita, joita kutsut farkuiksesi. Ei ihme, että persettä paleltaa, jos ei pidä housuja huhtikuussa.

Niin. Ja sain eilen raitoja päähäni. Edellisestä johtumatta, tunnen itseni Maija Poppaseksi. Ja miksiköhän? Niin, kerropa se minulle.