Noniinh, ensimmäinen askel otettu taistelussa hammaslääkärikammoa vastaan; varasin ajan tarkastukseen. Nyt (vieläkin 4min puhelun jälkeen) käteni tärisevät ja en oikeastaan pysty kommunikoimaan suullani (se ei suostu aukeamaan, varmaan luulee, että sinne on jo pora menossa). Mutta saavutus tämäkin, löysin hammaslääkäriaseman, jossa ovat erittäin tottuneita käsittelemään hammaslääkärikammoisia asiakkaita. Ja kiitos myös eräälle epä-apinalle, jonka ansiosta pääsin edes tähän asti, sillä ilman häntä olisin varmasti vain napannut rasiallisen buranaa joka päivä elämäni loppuun asti mieluummin, kuin että olisin niille saatanan kätyreiden armoille mennyt. Mutta hän valaisi fiksuna ilokaasun mahdollisuudesta. Sitä mulle muutama kiitos.
Huh, nyt alkaa jo sydän rauhoittua ja enää ei tunnu siltä, että päässäni oleva panta napsahtaisi kohta poikki sykkivien suonien takia. Nyt tosin joutuu vielä 1,5 vkoa odotella, mutta napsin niitä buranoita siihen asti hyvillä mielin ja en syö mitään. Ainakin luulis laihtuvan.
Ps. KV:n isä on hammaslääkäri ja tietojeni mukaan perhanan hyvä sellainen, joten hän ei ole saatanan kätyri vaan hyvä ammatissaan. Piti nyt vaan mainita. Ettei nyt sitten taas tulisi yleistyksiä.
keskiviikko 31. lokakuuta 2007
Foooobia
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti